“Had there ever been a greater mystery?” Älykäs sarjamurhaaja Robert Graysmithin Zodiac Killer -teoksissa 1986 ja 2002
Siro, Janika (2018-05-16)
“Had there ever been a greater mystery?” Älykäs sarjamurhaaja Robert Graysmithin Zodiac Killer -teoksissa 1986 ja 2002
(16.05.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018052824810
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018052824810
Tiivistelmä
Sarjamurhaajat herättävät ihmisissä monenlaisia tunteita, ja suhtautuminen heihin on muuttunut historian aikana merkittävästi. 2000-luvulla populaarikulttuurissa ovat nousseet pinnalle huippuälykkäät rikollisnerot. Tässä tutkielmassa perehdytään siihen, millä tavalla älykkään sarjamurhaajan kuvaa on luotu ja ilmennetty eniten myyneissä Zodiac Killer -aiheisissa kirjoissa. Tutkielmassa tarkastellaan Robert Graysmithin teoksia Zodiac: The Full Story of the Infamous Unsolved Zodiac Murders in California (1986) ja Zodiac Unmasked: The Identity of America’s Most Elusive Serial Killer (2002) sen selvittämiseksi, miten identifioimatta jääneen sarjamurhaajan älykkyyteen on suhtauduttu ja millaisia ilmenemismuotoja se on saanut. Alkuperäislähteiden mukaisesti tutkielmassa kulkevat rinnakkain 1980- ja 2000-luvun aikaikkunat. Tutkielma sijoittuu kulttuurihistoriallisen tutkimuksen kentässä populaarikulttuurin tutkimuksen lisäksi hulluuden historian ja neroustutkimuksen lähimaastoon. Myös psykologian alan kirjallisuus ja näkökulmat ovat tutkielmassa läsnä.
Erilaisia sarjamurhaajuuteen liittyviä teemoja nousee muun muassa Graysmithin teosten hyvin erilaisista ilmestymisajoista: 1980-luvulla sarjamurhaaja-käsite oli juuri syntynyt, saatananpalvontapelko oli vahvaa ja Yhdysvalloissa jäi kiinni lukuisia paljon uutisointia osakseen saaneita sarjamurhaajia. 2000-luvulla taas todellisia sarjamurhaajia on toiminut kohtuullisen vähän, mutta rikollisneron ja karismaattisen sarjamurhaajan hahmot ovat vakiintuneet osaksi populaarikulttuurin kuvastoa. Sarjamurhaajan älykkyyden korostaminen on Graysmithin Zodiac Killer -kirjallisuudessa toiminut muun muassa yksilöllisen erottumisen ja marginalisoinnin keinona. Yliluonnolliset mittasuhteet saavat analyyttinen ja käytännöllinen älykkyys täydentyvät ristiriitaisella suhtautumisella sarjamurhaajan luovaan älykkyyteen. Ajallisesti varhaisemmassa sarjamurhaajakeskustelussa yleisen eläimellisyystematiikan sijaan Graysmith nostaa Zodiac Killerin yli-inhimilliseksi älyköksi, jossa yhdistyy piirteitä muun muassa psykopaateista, eksentrisistä taitelijaneroista ja kauhuelokuvien antisankareista.
Erilaisia sarjamurhaajuuteen liittyviä teemoja nousee muun muassa Graysmithin teosten hyvin erilaisista ilmestymisajoista: 1980-luvulla sarjamurhaaja-käsite oli juuri syntynyt, saatananpalvontapelko oli vahvaa ja Yhdysvalloissa jäi kiinni lukuisia paljon uutisointia osakseen saaneita sarjamurhaajia. 2000-luvulla taas todellisia sarjamurhaajia on toiminut kohtuullisen vähän, mutta rikollisneron ja karismaattisen sarjamurhaajan hahmot ovat vakiintuneet osaksi populaarikulttuurin kuvastoa. Sarjamurhaajan älykkyyden korostaminen on Graysmithin Zodiac Killer -kirjallisuudessa toiminut muun muassa yksilöllisen erottumisen ja marginalisoinnin keinona. Yliluonnolliset mittasuhteet saavat analyyttinen ja käytännöllinen älykkyys täydentyvät ristiriitaisella suhtautumisella sarjamurhaajan luovaan älykkyyteen. Ajallisesti varhaisemmassa sarjamurhaajakeskustelussa yleisen eläimellisyystematiikan sijaan Graysmith nostaa Zodiac Killerin yli-inhimilliseksi älyköksi, jossa yhdistyy piirteitä muun muassa psykopaateista, eksentrisistä taitelijaneroista ja kauhuelokuvien antisankareista.