Meet Augustine : Valokuvakatseen sukupuolittuneet valtarakenteet 1800-luvun hysteriakuvissa ja American Apparelin mainoskuvissa

Abstract

Tutkin pro gradu -tutkielmassani katsomisen ja katseen kohteena olemisen sukupuolittuneita valtarakenteita 1800-luvun hysteriakuvissa ja American Apparelin mainoskuvissa. Tutkielmani teoria pohjaa feministisenkuvatutkimuksen keskeisiin näkemyksiin siitä, että nainen on länsimaisen kuvakulttuurin tyypillinen objekti, kuvan kohde, ja mies tyypillinen kuvan tekijä ja oletettu katsoja. Sukupuolittunutta katsetta analysoidessani syvennyn siihen, kuinka tieteellinen katse näkyy myös mainoskuvassa ja kuinka mainonnalle ja taiteelle tyypilliset esteettiset konventiot näkyvät myös lääketieteenhistoriallisessa kuvassa. Tutkimuskysymykseni perustana toimii mainoskuvien poseerausten ja hysteriakuvien kouristusten samankaltaisuus.

Tutkielmani lähteinä toimivat hysteriaan syvemmin johdattelevat Georges Didi Hubermanin teos Invention of Hysteria: Charcot and the photographic iconography (2003) of the Salpêtrière ja Asti Hustvedtin teos Medical Muses – Hysteria in Nineteenth-Century Paris (2011). Feministisen kuvatutkimuksen ja katseen vallan perusteisiin minut johdattelee Marita Sturkenin ja Lisa Cartwrightin Practices of Looking – An Introduction to Visual Culture (2001)sekä Rosemary Bettertonin toimittama Looking on – Images of Femininity in the Visual Arts and Media (1987). Mainoskuvaston, katseen teoriat ja hysterian yhdistän Mady Schutzmanin teosta The Real Thing- performance, hysteria and advertising (1999) apuna käyttäen.

Kysyn tutkielmassani: kuka kuvan naisia katsoo? Perustelen kuvien tekijöiksi ja katsojaksi kummankin kuvaston taustalla vaikuttavat miehet. Siirryn toteamaan, että molemmat kuvastot sisältävät tieteellisen asetelmallisuuden ja tieteellisen katsomisen elementtejä sekä tarkkoja naisihanteita vaalivia piirteitä. Molemmat kuvastot leikkivät myös totuuden illuusiolla ja pyrkivät kertomaan jotain dztodellisestadz naisesta. Kuvia yhdistää katalogimaisuus. Naiset näyttäytyvät kuin osana kuvien takana seisovan miehen henkilökohtaista kokoelmaa, jossa naisten kehot kummallisissa asennoissaan on asetettu näytteille katsojaa myötäilevällä tavalla. Tutkimukseni läpi kulkee ajatus naisen kuvasta alastonmaalausasetelman vankina, joka ei muodin tai tieteellisen kuvankaan kontekstissa voi paeta siihen asetettuja spektaakkelin odotuksia.