Hélène Jacobsson (1854-1928) viktoriaanisen elämäntyylin edustajana Turussa

Abstract

Tutkimukseni käsittelee ensisijaisesti yhtä naista Turun porvarillisessa yhteiskunnassa 1850 – 1930 välisenä aikana. En kuitenkaan tee biografiaa, vaan tutkin Hélène Jacobssonia (1854 – 1928) subjektina. Hän syntyi Turun palon jälkeiseen kaupunkiin, jolloin moderni ruotsinkielinen porvarillinen yhteiskunta ja naiseus alkoi etsiä uusia muotoja suhteessa julkiseen sekä yksityiseen elämäntapaan. Pohdin, miten subjektius ajankuvassa mahdollisti Hélène Jacobssonille uusia tiloja ja rooleja. Kysyn, mitkä olivat ne merkittävät haasteet, joihin Hélène Jacobsson halusi vaikuttaa kotinsa ulkopuolella. Tutkin vaikuttiko siihen viktoriaaninen kausi (noin 1840 – 1880), joka levisi Iso-Britanniasta kuningatar Viktorian (1819 – 1901) hallituskaudella. Se antoi leimansa kaikille eurooppalaiseen kulttuuripiiriin kuuluville maille. Keskiluokka-porvaristo hallitsi tätä aikaa. Porvaristoa ohjasivat raha, uskonto ja korkea moraali-ihanne. Tutkin myös vaikuttiko juuri rahan mahti siihen, että porvaristo halusi vaurautensa ja ruotsinkielisyyden avulla kohota yhteiskunnan säätytikapuilla yli aateliston ja erottua myös alemmasta säädystä.

Lähestyn Hélène Jacobssonia hänen monien rooliensa kautta. Pohdin, mikä merkitys kuningatar Viktorialla oli naisen aseman kohottamiselle ja ydinperheen muodostamiselle. Mietin, löytyikö esimerkki kuningattaren omasta perheestä. Tutkin myös vaikuttivatko kuningattaren roolit paitsi hallitsijana miehisessä maailmassa, myös hänen roolinsa vaimona sekä seksuaalisuuden ja äitiyden ideaali Hélène Jacobssoniin. Joutuiko Hélène haluamattaan rikkomaan äitiyden myyttiä, sillä hän ja hänen puolisonsa Alfred Jacobsson (1841 – 1931) eivät onnistuneet saamaan omaa lasta. Pohdin myös, vaikuttiko nouseva äitiyden moraali Hélènen haluun adoptoida Kerstin-tytär. Tutkimukseni on vahvasti naishistoriallinen ja metodini mikrohistoriallinen. Pyrin yhden naiskokemuksen kautta tuomaan esille yleisempää kuvaa ajan naiseudesta, etenkin porvarisnaisen mahdollisuuksista modernissa yhteiskunnassa.

Toinen osa tutkimustani käsittää Hélène ja Alfred Jacobssonin perheen elämäntyyliä heidän palatsimaisessa kodissaan osoitteessa Hämeenkatu 30 sekä kesähuviloillaan Stefansbergissä ja Frugårdissa Ruissalon saarella sekä Ala-Lemun Nokkalassa. Jacobssonien talo, niin kuin sitä kaupungissa kutsuttiin, toimi näyttämönä muuttuvassa kaupunkikuvassa niin ylellisen sisustuksen kuin perheen tapakulttuurin kuvaajana. Etsin vastausta, mistä varat näin vauraaseen elämäntyyliin hankittiin. Tässä yhteydessä tutkin myös, mistä johtui Hélène Jacobssonin into ylelliseen elämään. Pohdin, löytyikö vastaus siitä kansainvälisyydestä, että he olivat läheisiä perhetuttuja Ruotsin kuningasparin Sofia ja Oskar II:n kanssa. Mietin myös, vaikuttiko Hélène Jacobssonin ystävättären Wilhelmina von Hallwylin halu museoida Tukholman palatsinsa Ruotsin valtiolle siihen, että myös Hélène testamenttasi kotinsa Åbo Akademin säätiölle museoksi Ett Hem. Rakennuksen huonokuntoisuuden vuoksi irtaimisto siirrettiin kuitenkin empiretaloon Piispankatu 14. Tärkeimmiksi lähteikseni tulivat Ett Hem -museo sekä Åbo Akademin kirjasto sinne taltioitujen primaarilähteiden vuoksi. Niiden avulla kysyn, löytyikö Jacobssonien elämäntyylistä arjessa ja juhlassa se prestiisi ja esteettisyys, joka oli ominaista viktoriaaniselle elämäntyylille. Keskeiseksi kysymykseksi nousee innovaatio, mitä kautta erikoinen ajanjakso kulkeutui Suomeen ja Turkuun.

Lähestyn Hélène Jacobssonia hänen monien rooliensa kautta. Pohdin, mikä merkitys kuningatar Viktorialla oli naisen aseman kohottamiselle ja ydinperheen muodostamiselle. Mietin, löytyikö esimerkki kuningattaren omasta perheestä. Tutkin myös vaikuttivatko kuningattaren roolit paitsi hallitsijana miehisessä maailmassa, myös hänen roolinsa vaimona sekä seksuaalisuuden ja äitiyden ideaali Hélène Jacobssoniin. Joutuiko Hélène haluamattaan rikkomaan äitiyden myyttiä, sillä hän ja hänen puolisonsa Alfred Jacobsson (1841 – 1931) eivät onnistuneet saamaan omaa lasta. Pohdin myös, vaikuttiko nouseva äitiyden moraali Hélènen haluun adoptoida Kerstin-tytär. Tutkimukseni on vahvasti naishistoriallinen ja metodini mikrohistoriallinen. Pyrin yhden naiskokemuksen kautta tuomaan esille yleisempää kuvaa ajan naiseudesta, etenkin porvarisnaisen mahdollisuuksista modernissa yhteiskunnassa. Toinen osa tutkimustani käsittää Hélène ja Alfred Jacobssonin perheen elämäntyyliä heidän palatsimaisessa kodissaan osoitteessa Hämeenkatu 30 sekä kesähuviloillaan Stefansbergissä ja Frugårdissa Ruissalon saarella sekä Ala-Lemun Nokkalassa. Jacobssonien talo, niin kuin sitä kaupungissa kutsuttiin, toimi näyttämönä muuttuvassa kaupunkikuvassa niin ylellisen sisustuksen kuin perheen tapakulttuurin kuvaajana. Etsin vastausta, mistä varat näin vauraaseen elämäntyyliin hankittiin. Tässä yhteydessä tutkin myös, mistä johtui Hélène Jacobssonin into ylelliseen elämään. Pohdin, löytyikö vastaus siitä kansainvälisyydestä, että he olivat läheisiä perhetuttuja Ruotsin kuningasparin Sofia ja Oskar II:n kanssa. Mietin myös, vaikuttiko Hélène Jacobssonin ystävättären Wilhelmina von Hallwylin halu museoida Tukholman palatsinsa Ruotsin valtiolle siihen, että myös Hélène testamenttasi kotinsa Åbo Akademin säätiölle museoksi Ett Hem. Rakennuksen huonokuntoisuuden vuoksi irtaimisto siirrettiin kuitenkin empiretaloon Piispankatu 14. Tärkeimmiksi lähteikseni tulivat Ett Hem -museo sekä Åbo Akademin kirjasto sinne taltioitujen primaarilähteiden vuoksi. Niiden avulla kysyn, löytyikö Jacobssonien elämäntyylistä arjessa ja juhlassa se prestiisi ja esteettisyys, joka oli ominaista viktoriaaniselle elämäntyylille. Keskeiseksi kysymykseksi nousee innovaatio, mitä kautta erikoinen ajanjakso kulkeutui Suomeen ja Turkuun.