"Hirviön kokoinen riita" : Lordin ja Antti Haasen näkemyserot Monsterimies-dokumenttielokuvasta

Abstract

Monsterimies on Antti Haasen ohjaama dokumenttielokuva suomalaisesta hirviöheviyhtye Lordista. Elokuva sai huomiota suomalaisessa mediassa syksyllä 2014 Lordi-yhtyeen irtisanouduttua elokuvasta sen ensi-illan alla vedoten ohjaaja Haasen tekemiin ratkaisuihin lopullisen elokuvan suhteen, joita yhtye ei voinut hyväksyä. Suurimmaksi kiistakysymykseksi nimettiin yhtyeen entisen kosketinsoittajan Leena ”Awa” Peisan kasvojen näyttäminen elokuvassa ilman hirviömaskia, joita ilman Lordi ei esiinny julkisesti.

Tutkimuskysymykseni tässä tutkielmassa on, mitkä olivat Lordin ja Antti Haasen erimielisyydet elokuvasta, mitä molempi taho pyrki elokuvalla saavuttamaan, ja miksi. Tämän teen käymällä ensin läpi haastattelujen ja blogikirjoitusten kaltaisia lähteitä muodostaakseni kattavan kuvan siitä, mitä Antti Haase ja Lordi-yhtyeen keulakuva Mr. Lordi ovat kertoneet erimielisyyksien syiksi. Metodinani käytän tässä kvalitatiivista sisällönanalyysia. Tämän aineiston sekä Monsterimiehen edustaman genren konventioiden kontekstin kautta analysoin varsinaista Monsterimies-elokuvaa kolmen sille mielestäni keskeisen teeman kautta. Nämä teemat ovat narratiivi, kansallisuus ja identiteetti. Metodinani käytän lähilukua hyödyntäen samalla narratologista analyysia termistöineen.

Tulkintani on, että Lordin tavoite oli tehdä bändihistoriikki yhtyeen kansainväliselle faniyhteisölle. Antti Haasea ei kuitenkaan kiinnostanut tehdä elokuvaa yksinomaan Lordi-faneille. Sen sijaan hän halusi kertoa tarinan, joka voisi vedota keneen tahansa riippumatta siitä, pitääkö tämä Lordista vai ei. Elokuvan fokus onkin Lordi-yhtyeen sijaan ennen kaikkea Mr. Lordiin keskittyvässä henkilökuvauksessa. Yhtyeen historian kuvauksen sijaan elokuva taas rakentaa vuosiin 2011–2013 keskittyvän narratiivinsa perinteisen Hollywood-kerronnan mukaiseksi tarinaksi, jossa päähenkilöt pyrkivät palauttamaan tarinan alussa järkkyneen tasapainon tilan, ja ratkaisemaan juonen konfliktit. Näitä konflikteja Monsterimiehessä ovat esimerkiksi Lordia vaivaavat velat sekä kysynnän vähäisyys yhtyeen kotimaassa Suomessa. Lordin ja Haasen välisistä erimielisyyksistä huolimatta elokuvan narratiivi rakentaa kuitenkin Mr. Lordille samantapaista julkista imagoa kuin yhtyeen virallinen Mie oon Lordi – kirja.

Haase rajaa kuitenkin Lordin kaipaaman kansainvälisen kontekstin lähes kokonaan elokuvansa ulkopuolelle ja keskittyy sen sijaan kuvaamaan yhtyeen suhdetta kotimaahansa. Syyn tähän voi tulkintani mukaan löytää Haasen muusta tuotannosta. Haase on profiloitunut lappilaiseksi ohjaajaksi, joka kertoo elokuvillaan napapiirin asukkaiden tarinoita maailmalle. Tätä kontekstia vasten Rovaniemeltä kotoisin olevasta Tomi ”Mr. Lordi” Putaansuusta kertova Monsterimieskin näyttäytyy elokuvana lappilaisuudesta ja suomalaisuudesta, jota vasten elokuvan yleisö ja Haase itse voivat peilata omaa kansallista identiteettiään. Monsterimies ja sitä ympäröinyt kohu ovatkin esimerkkejä siitä, miten dokumenttielokuvien kaltaiset mediatuotteet ovat tarinankerrontaa tietystä valikoidusta näkökulmasta, ja miten nämä tarinat voivat muokata käsityksiämme toisistamme ja itsestämme.