Ei-heteroseksuaalisten nuorten koulukokemuksia 2000-luvun peruskoulusta

Abstract

Tämän fenomenologis-hermeneuttisen tutkielman tavoitteena oli kuvata ja ymmärtää ei-heteroseksuaalisten nuorten koulukokemuksia 2000-luvun koulumaailmassa sekä tuottaa ilmiötä kuvaava merkitysrakenne. Tutkielman tarkoituksena oli saada tietoa ei-heteroseksuaalisten nuorten kokemuksista koulumaailmassa, mikä auttaa opetusalan ammattilaisia ymmärtämään sitä, minkälaisena paikkana koulu voi sateenkaarinuoren silmin ja kokemuksin näyttäytyä. Tutkimuksessa syntynyttä merkitysrakennetta voidaan hyödyntää koulun ja opetuksen kehittämisessä, jotta koulu voisi tulevaisuudessa olla mukavampi paikka kaikille oppilaille. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat ei-heteroseksuaalisiksi itsensä identifioivat nuoret, jotka ovat suorittaneet peruskoulunsa Suomessa 2000-luvulla. Tutkimukseen osallistui 47 henkilöä, jotka olivat iältään 15–25-vuotiaita ja ovat suorittaneet peruskoulunsa eri puolilla Suomea. Aineisto kerättiin anonyymisti avoimin kysymyksin toteutettuna Webropol-kyselynä, jota levitettiin Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ry:n nuorten ryhmissä ympäri Suomen. Aineiston analyysi toteutettiin soveltamalla aineistolähtöisen sisällönanalyysin mallia, analyysin edeten edes takaisin askelein hermeneuttisessa kehässä, muodostaen tutkimustehtävää kuvaavan merkitysrakenteen. Tulokset osoittivat, että koulumaailma näyttäytyy sateenkarinuorille heteronormatiivisia käytänteitä luovana ja uusintavana instituutiona. Käytänteet ilmenevät sekä virallisen että epävirallisen koulun osalta, esiintyen koulun käytännöissä, kulttuurissa sekä opetuksessa. Heteronormatiivisuuden käsite sai tuloksissa erityisen paljon mainintoja ja säilyi täten koko tutkimuksen läpimenevänä teemana. Vastauksissa korostui koulun sosiaalinen konteksti, joka vaikuttaa nuoren kokemuksiin koulussa viihtymisestä. Sosiaalisten suhteiden osalta merkittäviksi asioiksi nousivat muiden negatiivinen suhtautumien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, kiusaaminen, syrjintä sekä nimittely. Nimittelyn osalta homottelu, ja etenkin sen hiljainen hyväksyminen koulun kulttuurissa, nousi keskeiseksi huomioksi. Positiiviset kokemukset koulun sosiaalisissa suhteissa syntyivät erityisesti läheisten ystävien, erilaisuutta sallivan ilmapiirin sekä vähemmistövertaisryhmien kautta. Vastauksista ilmeni, että sateenkarinuoret käyvät koulutaipaleensa aikana haastavaa kamppailua oman identiteettinsä kanssa. Nuoret kuvailivat tätä itsensä löytämisen matkaksi. Vastausten mukaan koulun heteronormatiivinen, sekä seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden kieltävä ilmapiiri, eivät helpota epävarman nuoren identiteetin rakentumista. Tulos herättelee pohtimaan, mikä koulun rooli tai tehtävä nuoren identiteetin tukemisen näkökulmasta on.