Toiseuden prosesseja Laura Böökin valokuvasarjassa Walking on Rivers
Vaajoensuu, Maileena (2018-06-20)
20.06.2018
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on:
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018062626469
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018062626469
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee Laura Böökin valokuvasarjaa Walking on Rivers (2012–). Dokumenttiprojekti jatkuu edelleen, mutta käsittelemäni kuvat ovat vuosilta 2012–2014. Projektia on esitelty useissa eri yhteyksissä mm. Poliittisen valokuvan festivaalilla, Helsingin Kaapelitehtaalla. Tutkielmassani käsittelen kokoonpanoa, jonka taiteilija on itse julkaissut omilla internet-sivuillaan. Kuvien lisäksi käytän aineistonani kuvien nimiä taiteilijan ilmoituksen mukaisesti.
Walking on Rivers -valokuvasarjassa minua kiinnostaa, millä tavoin toiseus rakentuu kuvissa. Toiseuden käsitettä käytän poliittisessa tarkoituksessa osoittamaan ja purkamaan valta-asetelmia. Kuvien analyyseissäni seuraan Stuart Hallin käsityksiä identiteetistä sekä toiseudesta. Siteeraan myös Homi K. Bhabhan teoriaa hybridistä sekä uutta luovasta kolmannesta tilasta. Tämän kuvasarjan yhteydessä olen erityisen kiinnostunut toiseuden kuvauskonventioiden muutoksesta viime vuosikymmeninä. Tarkastelen kuvia osana post-postmodernia ilmapiiriä, jonka Timotheus Vermeulen ja Robin van den Akker ovat nimenneet metamoderniksi tunnerakenteeksi.
Kuvasarja käsittelee maahanmuuttoa, kulttuurisia kohtaamisia ja kulttuurin määrittämisen vaikeutta. Se käsittää kulttuurin identiteetin sekä kulttuuriset identiteetit sen sisällä diskursiivisina konstruktioina, liukuvina käsitteinä, prosesseina, joilla ei ole alkuperää, ja jotka eivät koskaan tule valmiiksi. Hybridit ja hybridisyys ovat siinä toistuva teema. Osa kuvista tuntuu lisäksi jakavan Bhabhan fantasian kolmannesta tilasta, jossa erot riisutaan valta-asetelmista ja nähdään omista lähtökohdistaan kumpuavina kysymyksinä, joita voidaan tarkastella monesta kulmasta.
Walking on Riversin positiivinen, optimistinen ja affirmatiivinen tendenssi resonoi metamodernin paradigman kanssa. Kuvat tiedostavat mahdolliset sudenkuopat, joita kulttuurien kohtaamisessa saattaa esiintyä, mutta ehdottavat suoraa ratkaisua rekonstruktion muodossa tai näkevät ongelmat toiveikkaasti ylitettävänä. Kuvasarjan voi nähdä valistuneena naiiviutena tai pragmaattisena idealismina metamoderniin tapaan. Vaikuttaa siltä, että toiseuteen kuvaaja on suhtautunut varovaisesti häivyttäen eroja mieluummin kuin korostaen niitä. Walking on Rivers ei käsittele toiseutta postmoderniin tapaan korostaen vastakkainasetteluja. Sen sijaan sarja tuo toiseuden keskelle kuvaa metamodernein strategioin. Kaventaessaan normin ja poikkeavuuden välistä tilaa se häivyttää valta-asetelman ja luo tasa-arvoisemman tilan rakentaville neuvotteluille. Samalla toiseus muuttuu erilaisuudeksi, joka näkee erot näkökulmakysymyksinä.
Walking on Rivers -valokuvasarjassa minua kiinnostaa, millä tavoin toiseus rakentuu kuvissa. Toiseuden käsitettä käytän poliittisessa tarkoituksessa osoittamaan ja purkamaan valta-asetelmia. Kuvien analyyseissäni seuraan Stuart Hallin käsityksiä identiteetistä sekä toiseudesta. Siteeraan myös Homi K. Bhabhan teoriaa hybridistä sekä uutta luovasta kolmannesta tilasta. Tämän kuvasarjan yhteydessä olen erityisen kiinnostunut toiseuden kuvauskonventioiden muutoksesta viime vuosikymmeninä. Tarkastelen kuvia osana post-postmodernia ilmapiiriä, jonka Timotheus Vermeulen ja Robin van den Akker ovat nimenneet metamoderniksi tunnerakenteeksi.
Kuvasarja käsittelee maahanmuuttoa, kulttuurisia kohtaamisia ja kulttuurin määrittämisen vaikeutta. Se käsittää kulttuurin identiteetin sekä kulttuuriset identiteetit sen sisällä diskursiivisina konstruktioina, liukuvina käsitteinä, prosesseina, joilla ei ole alkuperää, ja jotka eivät koskaan tule valmiiksi. Hybridit ja hybridisyys ovat siinä toistuva teema. Osa kuvista tuntuu lisäksi jakavan Bhabhan fantasian kolmannesta tilasta, jossa erot riisutaan valta-asetelmista ja nähdään omista lähtökohdistaan kumpuavina kysymyksinä, joita voidaan tarkastella monesta kulmasta.
Walking on Riversin positiivinen, optimistinen ja affirmatiivinen tendenssi resonoi metamodernin paradigman kanssa. Kuvat tiedostavat mahdolliset sudenkuopat, joita kulttuurien kohtaamisessa saattaa esiintyä, mutta ehdottavat suoraa ratkaisua rekonstruktion muodossa tai näkevät ongelmat toiveikkaasti ylitettävänä. Kuvasarjan voi nähdä valistuneena naiiviutena tai pragmaattisena idealismina metamoderniin tapaan. Vaikuttaa siltä, että toiseuteen kuvaaja on suhtautunut varovaisesti häivyttäen eroja mieluummin kuin korostaen niitä. Walking on Rivers ei käsittele toiseutta postmoderniin tapaan korostaen vastakkainasetteluja. Sen sijaan sarja tuo toiseuden keskelle kuvaa metamodernein strategioin. Kaventaessaan normin ja poikkeavuuden välistä tilaa se häivyttää valta-asetelman ja luo tasa-arvoisemman tilan rakentaville neuvotteluille. Samalla toiseus muuttuu erilaisuudeksi, joka näkee erot näkökulmakysymyksinä.