Kielen kehityksen yhteys itsesäätelytaitoihin varhaislapsuudessa
Laakkonen, Katri (2018-01-12)
Kielen kehityksen yhteys itsesäätelytaitoihin varhaislapsuudessa
(12.01.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201802053122
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201802053122
Tiivistelmä
Kieli voi olla merkittävä tekijä selitettäessä lasten välisiä kehityksellisiä eroja itsesäätelyssä. Kielen kehityksen ja itsesäätelytaitojen yhteyttä on tutkittu erityisesti 1–3-vuotiaiden lasten ja kouluikäisten osalta. Puutteet valmiuksissa on tärkeää tiedostaa, jotta lasta voidaan auttaa oppimisen polulla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä kielen kehityksen osa-alueet ovat yhteydessä itsesäätelyyn eli lapsen toiminnanohjaukseen, sosiaalisiin taitoihin ja tunnetaitoihin. Lisäksi haluttiin tietää vaikuttavatko sukupuoli, esikoisuus tai varhaiskasvatukseen osallistumisen määrä kielen kehityksen ja itsesäätelytaitojen väliseen yhteyteen. Tutkimuksen aineisto valittiin Hyvän kasvun avaimet (the STEP Study) -seurantatutkimuksesta, ja tutkimus perustuu 565 lapsen otokseen. Lasten kielen kehityksen aineisto on kerätty 24 kuukauden ikäisten lasten MCDI -kyselyllä (MacArthur Communicative Development Inventories) ja itsesäätelytaitojen aineisto viisivuotiaiden lasten VIIVI -kyselyllä (Viidestä Viiteentoista, Five-to-fifteen).
Aineiston analysointiin käytettiin korrelaatioita, riippumattomien otosten t- testiä ja regressioanalyysia. Tutkimuksen havainnot osoittavat, että kaksivuotiaan sanaston ja taivutusmuotojen ymmärtämisen ja tuottamisen perusteella ei voida ennustaa lapsen itsesäätelytaitoja viisivuotiaana. Sen sijaan viisivuotiaana mitattu kielen kehitys sekä itsesäätelytaidot olivat yhteydessä toisiinsa, eli lapsen kielellisten ongelmien määrän vähäisyys ennustaa myös itsesäätelytaitojen ongelmien vähäisyyttä. Sukupuolen vaikuttavuutta vertailtaessa havaittiin, että tytöt ymmärsivät ja tuottivat enemmän sanoja ja taivutusmuotoja kaksivuotiaana kuin pojat. Ja itsesäätelytaitojen osalta tytöillä oli hieman poikia vähemmän ongelmia. Esikoisuuden yhteyttä lapsen kielen kehitykseen ja itsesäätelytaitoihin tutkittaessa havaittiin, että esikoiset ymmärsivät ja tuottivat enemmän sanoja ja taivutusmuotoja kuin ei-esikoiset. Itsesäätelytaitojen osalta havaittiin, että ei-esikoisten sosiaalisissa- ja toiminnanohjauksen taidoissa oli vähemmän ongelmia, kuin esikoisten. Varhaiskasvatuksen määrällä ei havaintojen mukaan ollut yhteyttä lasten kielen kehitykseen tai itsesäätelytaitoihin. Varhaiskasvatuksen määrä ei siis ole vaikuttava tekijä, vaan sen laatu.
Tutkimuksen havaintojen perusteella tulisi erityisesti kiinnittää huomiota lapsiin, jotka ovat poikia ja ei-esikoisia, koska he ovat riskiryhmässä kielen kehityksen osalta. Lisäksi huomiota tulisi kiinnittää myös esikoisina syntyneiden lasten sosiaalisten- ja toiminnanohjauksen taitojen vahvistamiseen. Vahvistamalla kielen kehitystä, sosiaalisia- ja toiminnanohjauksen taitoja jo varhaiskasvatuksesta alkaen, vahvistetaan lapsen tulevaa koulupolkua ja ennaltaehkäistään mahdollisten ongelmien syntyä.
Aineiston analysointiin käytettiin korrelaatioita, riippumattomien otosten t- testiä ja regressioanalyysia. Tutkimuksen havainnot osoittavat, että kaksivuotiaan sanaston ja taivutusmuotojen ymmärtämisen ja tuottamisen perusteella ei voida ennustaa lapsen itsesäätelytaitoja viisivuotiaana. Sen sijaan viisivuotiaana mitattu kielen kehitys sekä itsesäätelytaidot olivat yhteydessä toisiinsa, eli lapsen kielellisten ongelmien määrän vähäisyys ennustaa myös itsesäätelytaitojen ongelmien vähäisyyttä. Sukupuolen vaikuttavuutta vertailtaessa havaittiin, että tytöt ymmärsivät ja tuottivat enemmän sanoja ja taivutusmuotoja kaksivuotiaana kuin pojat. Ja itsesäätelytaitojen osalta tytöillä oli hieman poikia vähemmän ongelmia. Esikoisuuden yhteyttä lapsen kielen kehitykseen ja itsesäätelytaitoihin tutkittaessa havaittiin, että esikoiset ymmärsivät ja tuottivat enemmän sanoja ja taivutusmuotoja kuin ei-esikoiset. Itsesäätelytaitojen osalta havaittiin, että ei-esikoisten sosiaalisissa- ja toiminnanohjauksen taidoissa oli vähemmän ongelmia, kuin esikoisten. Varhaiskasvatuksen määrällä ei havaintojen mukaan ollut yhteyttä lasten kielen kehitykseen tai itsesäätelytaitoihin. Varhaiskasvatuksen määrä ei siis ole vaikuttava tekijä, vaan sen laatu.
Tutkimuksen havaintojen perusteella tulisi erityisesti kiinnittää huomiota lapsiin, jotka ovat poikia ja ei-esikoisia, koska he ovat riskiryhmässä kielen kehityksen osalta. Lisäksi huomiota tulisi kiinnittää myös esikoisina syntyneiden lasten sosiaalisten- ja toiminnanohjauksen taitojen vahvistamiseen. Vahvistamalla kielen kehitystä, sosiaalisia- ja toiminnanohjauksen taitoja jo varhaiskasvatuksesta alkaen, vahvistetaan lapsen tulevaa koulupolkua ja ennaltaehkäistään mahdollisten ongelmien syntyä.