Rousseaun ja Pestalozzin kasvatusfilosofian ja -aatteiden yhteyksistä varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2016 taustalla vaikuttaviin periaatteisiin varhaiskasvatuksen tavoitteissa
Siikavirta, Riikka (2018-03-05)
05.03.2018
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on:
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201804196724
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201804196724
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa selvitettiin suomalaisen varhaiskasvatuksen tavoitteiden yhteyksiä J.H Pestalozzin ja J-J. Rousseaun kirjoituksista löytyviin kasvatusaatteisiin- ja tavoitteisiin.
Maailmanlaajuisesti monien tämänpäivän varhaiskasvatuksen teorioiden on todettu pohjaavan reformipedagogeihin ja filosofeihin. Länsimainen yhteiskunta nojautuu valistuksen ajan perintöön, mutta mihin siinä? Opettajankoulutuksessa perehdytään kasvatuksen aatteellisiin ja filosofisiin juuriin, mutta näiden kasvatustieteen uranuurtajien töitä ei juuri lueta. Tämä työ pyrkii hahmottamaan ajan keskeisimpien ajattelijoiden tekstien ja nykyisten varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden tausta-ajatusten välillä vallitsevia selkeimpiä yhtäläisyyksiä tai eroavaisuuksia mahdollisen jatkotutkimuksen pohjaksi.
Rousseaun keskeisimmät yhtymäkohdat nykyisiin tavoitteisiin löytyivät lapsen itsenäisen toiminnan tukemisesta ja tämän kokonaisvaltaisesta kasvusta, terveydestä ja hyvinvoinnista. Pestalozzi puolestaan nosti esiin ajatuksen koulutuksellisesta tasa-arvosta, mutta sukupuolten välinen tasa-arvo sai vielä odottaa aikaansa. Tasa-arvopuhe on juuri nyt hyvin pinnalla varhaiskasvatukselle asetetuissa tavoitteissa.
Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteissa puhutaan myös lasta kunnioittavasta toimintatavasta ja kasvatushenkilöstöstä. Rousseau avasi jo keskustelun lapsen ja lapsuuden kunnioituksesta, joskin käsitys kasvattajista on muuttunut aikojen saatossa. Tavoitteissa puhutaan myös varhaiskasvatusympäristöstä, jota pohdittiin jonkin verran myös Rousseaun teksteissä. Yksilöllinen kasvatus ja sitä kautta yksilöllinen tukeminen ja tarpeen tunnistaminen taas nousee esille nykyisissä varhaiskasvatuksen tavoitteissa, mutta sen puolesta puhui jo Rousseau.
Lasten vertaissuhteiden merkitys ja vuorovaikutustaitojen tukeminen eivät olleet löydettävissä tutkittujen ”oppi-isien” teksteissä. Sen sijaan lapsen osallisuuden vaatimus on säilynyt varhaiskasvatuksen tavoitteena Pestalozzilta nykypäivään. Tavoitteiden vertailu nostikin esiin kysymyksen siitä, onko nykytutkimus ohittanut joitakin tärkeitä teemoja pitäessään niitä itsestäänselvyytenä, kun ne pohjaavat vuosisatojen taakse.
Maailmanlaajuisesti monien tämänpäivän varhaiskasvatuksen teorioiden on todettu pohjaavan reformipedagogeihin ja filosofeihin. Länsimainen yhteiskunta nojautuu valistuksen ajan perintöön, mutta mihin siinä? Opettajankoulutuksessa perehdytään kasvatuksen aatteellisiin ja filosofisiin juuriin, mutta näiden kasvatustieteen uranuurtajien töitä ei juuri lueta. Tämä työ pyrkii hahmottamaan ajan keskeisimpien ajattelijoiden tekstien ja nykyisten varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden tausta-ajatusten välillä vallitsevia selkeimpiä yhtäläisyyksiä tai eroavaisuuksia mahdollisen jatkotutkimuksen pohjaksi.
Rousseaun keskeisimmät yhtymäkohdat nykyisiin tavoitteisiin löytyivät lapsen itsenäisen toiminnan tukemisesta ja tämän kokonaisvaltaisesta kasvusta, terveydestä ja hyvinvoinnista. Pestalozzi puolestaan nosti esiin ajatuksen koulutuksellisesta tasa-arvosta, mutta sukupuolten välinen tasa-arvo sai vielä odottaa aikaansa. Tasa-arvopuhe on juuri nyt hyvin pinnalla varhaiskasvatukselle asetetuissa tavoitteissa.
Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteissa puhutaan myös lasta kunnioittavasta toimintatavasta ja kasvatushenkilöstöstä. Rousseau avasi jo keskustelun lapsen ja lapsuuden kunnioituksesta, joskin käsitys kasvattajista on muuttunut aikojen saatossa. Tavoitteissa puhutaan myös varhaiskasvatusympäristöstä, jota pohdittiin jonkin verran myös Rousseaun teksteissä. Yksilöllinen kasvatus ja sitä kautta yksilöllinen tukeminen ja tarpeen tunnistaminen taas nousee esille nykyisissä varhaiskasvatuksen tavoitteissa, mutta sen puolesta puhui jo Rousseau.
Lasten vertaissuhteiden merkitys ja vuorovaikutustaitojen tukeminen eivät olleet löydettävissä tutkittujen ”oppi-isien” teksteissä. Sen sijaan lapsen osallisuuden vaatimus on säilynyt varhaiskasvatuksen tavoitteena Pestalozzilta nykypäivään. Tavoitteiden vertailu nostikin esiin kysymyksen siitä, onko nykytutkimus ohittanut joitakin tärkeitä teemoja pitäessään niitä itsestäänselvyytenä, kun ne pohjaavat vuosisatojen taakse.