POIKIEN KOULUVIIHTYVYYDEN RAKENTUMINEN PIENISSÄ KYLÄKOULUISSA
Lahtinen, Aleksi; Nurmi, Taneli (2018-03-26)
POIKIEN KOULUVIIHTYVYYDEN RAKENTUMINEN PIENISSÄ KYLÄKOULUISSA
(26.03.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018042518459
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018042518459
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka viidesluokkalaisten poikien kouluviihtyvyys rakentuu pienissä, enintään sadan oppilaan kyläkouluissa. Tutkimuksen lähtökohta perustuu tutkijoiden proseminaaritutkielmaan, jossa tarkasteltiin kouluviihtyvyyden eroja kaupunki- ja kyläkoulujen välillä. Kyseisessä tutkimuksessa ilmeni, että kyläkoulun pojat kokivat viihtyvänsä kaikista tutkimukseen osallistuneista parhaiten omassa kouluympäristössään. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan koulun hyvinvointimallin (Konu 2002) pohjalta, kuinka erilaiset tekijät vaikuttavat poikaoppilaiden kokemaan kouluviihtyvyyteen ja -hyvinvointiin. Päätarkastelussa olivat koulun olosuhteiden ja sosiaalisten suhteiden vaikutus sekä oppilaan vaikuttamismahdollisuudet kouluviihtyvyyden rakentumisessa.
Tutkimukseen osallistui kolme kyläkoulua Länsi-Suomen alueelta. Tutkimukseen haastateltiin kaikkiaan 19 viidesluokkalaista poikaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna oppilaan omassa kouluympäristössä. Haastattelu aineisto litteroitiin ja aineiston käsittelyssä käytettiin sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysissä tarkastellaan aineistoa ja teemoitellaan sitä eri tekijöiden pohjalta. Tässä tutkimuksessa teemoittelua ohjasivat tutkimuskysymykset ja koulun hyvinvointimallin esittämät viihtyvyystekijät.
Haastateltavat kokivat kyläkoulun myönteisenä ja itselleen parhaana oppimisympäristönä. Oppilaat tunsivat viihtyvänsä omassa koulussaan, eivätkä halunneet käydä suurempaa koulua. Poikkeuksen tähän teki kuitenkin kiusaamista kokeneet oppilaat, jotka toivoivat käyvänsä mieluummin suurempaa koulua parempien kaverisuhteiden luomiseksi. Oppilaiden vastauksissa korostui kouluviihtyvyyteen liittyen erityisesti sosiaaliset suhteet muiden oppilaiden kanssa. Oppilaat kokivat koulunsa turvalliseksi ja korostivat kiusaamisen vähäisyyden olevan tärkeä osa viihtyisää kouluympäristöä. Tulosten perusteella voidaan todeta oppilaiden tuntevan koulunsa viihtyisäksi ja turvalliseksi.
Tutkimukseen osallistui kolme kyläkoulua Länsi-Suomen alueelta. Tutkimukseen haastateltiin kaikkiaan 19 viidesluokkalaista poikaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna oppilaan omassa kouluympäristössä. Haastattelu aineisto litteroitiin ja aineiston käsittelyssä käytettiin sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysissä tarkastellaan aineistoa ja teemoitellaan sitä eri tekijöiden pohjalta. Tässä tutkimuksessa teemoittelua ohjasivat tutkimuskysymykset ja koulun hyvinvointimallin esittämät viihtyvyystekijät.
Haastateltavat kokivat kyläkoulun myönteisenä ja itselleen parhaana oppimisympäristönä. Oppilaat tunsivat viihtyvänsä omassa koulussaan, eivätkä halunneet käydä suurempaa koulua. Poikkeuksen tähän teki kuitenkin kiusaamista kokeneet oppilaat, jotka toivoivat käyvänsä mieluummin suurempaa koulua parempien kaverisuhteiden luomiseksi. Oppilaiden vastauksissa korostui kouluviihtyvyyteen liittyen erityisesti sosiaaliset suhteet muiden oppilaiden kanssa. Oppilaat kokivat koulunsa turvalliseksi ja korostivat kiusaamisen vähäisyyden olevan tärkeä osa viihtyisää kouluympäristöä. Tulosten perusteella voidaan todeta oppilaiden tuntevan koulunsa viihtyisäksi ja turvalliseksi.