Opettajaopiskelijoiden ajatuksia oman oppimisvaikeuden kanssa selviytymisestä
Haaristo, Lotta (2018-05-02)
Opettajaopiskelijoiden ajatuksia oman oppimisvaikeuden kanssa selviytymisestä
(02.05.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018052324501
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018052324501
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia ajatuksia opettajaopiskelijoilla on oman oppimisvaikeuden kanssa selviytymisestä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten opiskelijat kokevat tulevan työnsä opettajana suhteessa oppimisvaikeuteensa. Kolmanneksi selvitettiin, miten yliopisto on osaltaan tukenut opettajaopiskelijoita, joilla on oppimisvaikeus.
Tutkimus toteutettiin keräämällä opettajaopiskelijoiden kokemuksia avoimen kyselylomakkeen avulla. Tutkimuksen aineisto on laadullinen, ja sitä analysoitiin narratiivisin menetelmin. Teemoittelemalla ja tyypittelemällä tutkittiin opiskelijoiden selviytymistä selittäviä tekijöitä ja muodostettiin selviytyjäprofiileja. Frekvenssianalyysin ja luokittelun avulla selvitettiin opiskelijoiden ajatuksia oppimisvaikeuksien mukanaan tuomista hyödyistä ja haitoista sekä yliopiston tarjoamasta tuesta sekä tuen saavutettavuudesta, riittävyydestä ja laadusta.
Opettajaopiskelijat kuvasivat selviytymistään oppimisvaikeuden kanssa hyvin eri tavoilla, ja heidät jaoteltiin selviytymisen perusteella kolmeen selviytyjäprofiiliin: vahvoihin, vahvistuviin ja vaatimattomiin selviytyjiin. Tässä tutkimuksessa opettajaopiskelijat kokivat oppimisvaikeutensa positiivisessa valossa tulevan työelämän kannalta, ja suurin osa vastaajista ajatteli oppimisvaikeudesta aiheutuvan enemmän hyötyä kuin haittaa. Yliopiston tarjoama tuki tavoitti vain vähän yli puolet tämän tutkimuksen osallistujista, joko siksi että tukea ei oltu haettu tai siksi että sitä ei oltu saatu. Tukea saavien osalta huomattiin, että opettajaopiskelijat saivat erilaista tukea riippuen siitä, minkälainen oppimisvaikeus heillä oli.
Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että yksilön selviytymiseen elämässä kohdatun vaikeuden kanssa vaikuttavat niin yksilön sisäiset kuin ympäristöön ja ulkopuoliseen tukeen liittyvät tekijät. Lisäksi tutkimus luo positiivista kuvaa tulevien opettajien selviytymisestä työelämässä oppimisvaikeudestaan huolimatta. He kokevat voivansa olla empaattisia kasvattajia, jotka ymmärtävät oppilaita ja heidän oppimisen pulmiaan ja pystyvät oman kokemuksensa kautta toimimaan esikuvina siitä, kuinka vaikeudet ovat voitettavissa. Yliopistojen tarjoaman tuen osalta herää huoli siitä, tavoittaako tukitoi-met kaikki oppimisvaikeuden kanssa kamppailevat opiskelijat. Yliopistojen ja etenkin opettajankoulutuslaitosten tulisi toimia esimerkkinä oppimisen tukemisesta ja eriyttämisestä opettajaopiskelijoille, jotka tulevaisuudessa toteuttavat näitä toimia suomalaisissa peruskouluissa.
Jatkotutkimuksia ajatellen olisi mielenkiintoista selvittää, kuinka nämä kyseiset opettajaopiskelijat pärjäävät, kun viimein astuvat työelämään, ja millaisia tukikeinoja on olemassa oppimisvaikeuden kanssa selviytymiseen opettajan työssä.
Tutkimus toteutettiin keräämällä opettajaopiskelijoiden kokemuksia avoimen kyselylomakkeen avulla. Tutkimuksen aineisto on laadullinen, ja sitä analysoitiin narratiivisin menetelmin. Teemoittelemalla ja tyypittelemällä tutkittiin opiskelijoiden selviytymistä selittäviä tekijöitä ja muodostettiin selviytyjäprofiileja. Frekvenssianalyysin ja luokittelun avulla selvitettiin opiskelijoiden ajatuksia oppimisvaikeuksien mukanaan tuomista hyödyistä ja haitoista sekä yliopiston tarjoamasta tuesta sekä tuen saavutettavuudesta, riittävyydestä ja laadusta.
Opettajaopiskelijat kuvasivat selviytymistään oppimisvaikeuden kanssa hyvin eri tavoilla, ja heidät jaoteltiin selviytymisen perusteella kolmeen selviytyjäprofiiliin: vahvoihin, vahvistuviin ja vaatimattomiin selviytyjiin. Tässä tutkimuksessa opettajaopiskelijat kokivat oppimisvaikeutensa positiivisessa valossa tulevan työelämän kannalta, ja suurin osa vastaajista ajatteli oppimisvaikeudesta aiheutuvan enemmän hyötyä kuin haittaa. Yliopiston tarjoama tuki tavoitti vain vähän yli puolet tämän tutkimuksen osallistujista, joko siksi että tukea ei oltu haettu tai siksi että sitä ei oltu saatu. Tukea saavien osalta huomattiin, että opettajaopiskelijat saivat erilaista tukea riippuen siitä, minkälainen oppimisvaikeus heillä oli.
Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että yksilön selviytymiseen elämässä kohdatun vaikeuden kanssa vaikuttavat niin yksilön sisäiset kuin ympäristöön ja ulkopuoliseen tukeen liittyvät tekijät. Lisäksi tutkimus luo positiivista kuvaa tulevien opettajien selviytymisestä työelämässä oppimisvaikeudestaan huolimatta. He kokevat voivansa olla empaattisia kasvattajia, jotka ymmärtävät oppilaita ja heidän oppimisen pulmiaan ja pystyvät oman kokemuksensa kautta toimimaan esikuvina siitä, kuinka vaikeudet ovat voitettavissa. Yliopistojen tarjoaman tuen osalta herää huoli siitä, tavoittaako tukitoi-met kaikki oppimisvaikeuden kanssa kamppailevat opiskelijat. Yliopistojen ja etenkin opettajankoulutuslaitosten tulisi toimia esimerkkinä oppimisen tukemisesta ja eriyttämisestä opettajaopiskelijoille, jotka tulevaisuudessa toteuttavat näitä toimia suomalaisissa peruskouluissa.
Jatkotutkimuksia ajatellen olisi mielenkiintoista selvittää, kuinka nämä kyseiset opettajaopiskelijat pärjäävät, kun viimein astuvat työelämään, ja millaisia tukikeinoja on olemassa oppimisvaikeuden kanssa selviytymiseen opettajan työssä.