Uuden tieteen puolesta : Royal Societyn uuden kokeellisen luonnonfilosofian ideaalikuvaus Thomas Spratin History of the Royal Society -teoksessa (1667)

Abstract

Lontoossa vuonna 1660 perustettu Royal Society ja sen uusi kokeellinen luonnonfilosofia saivat alussa osakseen paljon kritiikkiä ja voimakasta vastustusta. Toimintansa turvaamiseksi yhteisön täytyi puolustautua. Royal Society päätti jo varhain julkaista virallisen julkilausuman ja puolustuspuheen toiminnastaan. Tehtävää varten yhteisön jäseneksi otettu Thomas Sprat (1635–1713) kirjoitti vuonna 1667 julkaistun History of the Royal Society -teoksen. Royal Societyn synnyn ja varhaisen toiminnan historiikin sijasta teos oli puolustuspuhe yhteisöä kritisoineita tahoja vastaan. Pro gradussani tutkin Spratin teosta ja sen sisältöä ideaalikuvauksen näkökulmasta. Sprat esitti idealisoidusti, millaista Royal Societyn harjoittaman tieteen tuli täydellisimmässä kuviteltavissa olevassa muodossaan olla. Pääkysymyksinä tutkin, millaisen ideaalikuvauksen Sprat loi Royal Societysta ja uudesta kokeellisesta luonnonfilosofiasta sekä miksi kuvaus on sellainen kuin se teoksessa ilmenee. Tarkastelin Spratin kuvausta ideaalisena esityksenä uuden luonnonfilosofian metodista ja sen institutionalisoimisesta Royal Societyssa. Etsin tämän ideaalikuvauksen syitä teoksen puolustuksellisesta otteesta ja poleemisesta tyylistä. Restauraation ajan Englannin kontekstissa ja 1600-luvun tieteellisten kiistojen keskellä Sprat loi idealisoidun kuvan Royal Societysta ja uudesta luonnonfilosofiasta lisätäkseen yhteisön julkista kannatusta sekä puolustautuakseen ja hyökätäkseen yhteisöä vastustaneita tahoja vastaan. Toisaalta tästä johtuen teos on nykyisin tulkittu pitkälti propagandaksi, jossa Sprat tietoisesti vääristeli Royal Societyn tieteellistä ajattelua ja toimintaa. Ideaalikuvauksen näkökulmasta uudelleenarvioin Spratin teoksen sisältöä osoittaakseni, että se ei ollut pelkkää propagandaa. Näin pyrin samalla löytämään tuoreemman tavan lukea Spratin teosta historiallisena lähteenä 1600-luvun tieteestä. Spratin teos ei kerro historiallisen tarkasti varhaisen Royal Societyn varsinaisesta toiminnasta tai eksaktista tieteellisestä metodista. Teos sisälsi liioittelevaa retoriikkaa ja Spratin omia ajatuksia. Teos ei kuitenkaan ollut vain propagandaa, joka kertoisi ainoastaan Spratin mielipiteistä tai retorisista taidoista. Sprat esitti teoksessaan idealisoidusti mutta totuudenmukaisesti Royal Societyssa yhteisesti jaetut metodologiset ja institutionaaliset periaatteet: luonnonfilosofian tutkimuskohteet ja päämäärät, kokeellisuuden, tiedon moninaisen luonteen ja tutkimuksen onnistumiseksi vaaditut sosiaaliset konventiot. Nämä periaatteet olivat täydellisen luonnonfilosofisen tutkimuksen ihanteita. Ideaaleina ne eivät toteutuneet täysin käytännössä, mutta ne olivat yhteisössä vakavasti otettuja tavoitteita, joiden mukaisesti pyrittiin toimimaan. Spratin teos kertoo meille Royal Societyn aidoista haaveista ja pyrkimyksistä, jotka ohjasivat yhteisön tieteellistä toimintaa. Ymmärtämällä Spratin teoksen olevan myös muuta kuin vain propagandaa, se samalla avautuu paremmin hedelmälliseksi lähteeksi 1600-luvun moninaisen tieteellisen ajattelun tutkimiselle.