”Sydämellä muttei sinisillä silmillä.” : Ulkomaalaislakien 1984, 1991 ja 2004 eduskuntakeskustelut
Lehto, Olli (2018-07-09)
Turun yliopisto
09.07.2018
Julkaisun pysyvä osoite on:
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018070931491
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018070931491
Tiivistelmä
Suomessa on säädetty kolme ulkomaalaislakia – vuonna 1984, 1991 ja 2004. 1980luvun alussa maahanmuutto ja ulkomaalaisten määrä olivat Suomessa pieniä. Ensimmäinen ulkomaalaislaki meni eduskunnassa läpi ilman suurempia erimielisyyksiä. Maastamuutto oli maahanmuuttoa suurempaa ja siirtolaiset olivat pääasiassa suomalaisia paluumuuttajia etenkin Ruotsista.
1990-luvun alussa kylmä sota päättyi, Neuvostoliitto natisi liitoksistaan ja Suomi käänsi katsettaan länteen. Uuden ulkomaalaislain säätämisen kanssa samaan aikaan maahan saapui suuri joukko somalialaisia turvapaikanhakijoita. Lähes samaan aikaan alkoi talouslama, jota seurasi massatyöttömyys. Somalialaiset vaikuttivat merkittävästi ulkomaalaislaista eduskunnassa käytyyn keskusteluun. Lain tarkoituksena oli ulkomaalaisten oikeusturvan parantaminen, mutta keskustelua käytiin lopulta lähes yksinomaan pakolaisista ja turvapaikanhakijoista.
2000-luvun alussa elettiin vahvaa talouden nousukautta, maahanmuutto ja ulkomaalaisten määrä olivat lisääntyneet huomattavasti ja työperäisestä maahanmuutosta työvoimapulan paikkaajana ja väestönkasvun turvaajana puhuttiin entistä enemmän. Ulkomaalaislainsäädäntöä haluttiin selkeyttää. Edelleen pakolaiset ja turvapaikanhakijat, sekä turvapaikkajärjestelmän väärinkäytökset puhuttivat kansanedustajia.
Ulkomaalaislakiesityksistä eduskunnassa eri vuosikymmeninä käyty keskustelu kuvaa käsitystämme kansalaisuudesta ja suomalaisuudesta. Niiden kautta avautuu kuva pitkän aikavälin historiallisesta muutoksesta. Puheenvuoroista on luettavissa huoli kansallisen omaleimaisuutemme ja identiteettimme säilymisestä. Maahanmuuton lisääntyessä on samaan aikaan lisääntynyt suomalaisten elintapojen moninaisuus. Kansalaisuuden ja kansallisuuden raja on hämärtynyt, oikeusturva ja perusoikeudet on koettu tärkeiksi ulottaa kaikille, ei pelkästään syntyperäisille suomalaisille ja Suomen kansalaisille. Samalla on lisääntynyt puhe yhden oikeaksi koetun suomalaisuuden puolustamisesta.
1990-luvun alussa kylmä sota päättyi, Neuvostoliitto natisi liitoksistaan ja Suomi käänsi katsettaan länteen. Uuden ulkomaalaislain säätämisen kanssa samaan aikaan maahan saapui suuri joukko somalialaisia turvapaikanhakijoita. Lähes samaan aikaan alkoi talouslama, jota seurasi massatyöttömyys. Somalialaiset vaikuttivat merkittävästi ulkomaalaislaista eduskunnassa käytyyn keskusteluun. Lain tarkoituksena oli ulkomaalaisten oikeusturvan parantaminen, mutta keskustelua käytiin lopulta lähes yksinomaan pakolaisista ja turvapaikanhakijoista.
2000-luvun alussa elettiin vahvaa talouden nousukautta, maahanmuutto ja ulkomaalaisten määrä olivat lisääntyneet huomattavasti ja työperäisestä maahanmuutosta työvoimapulan paikkaajana ja väestönkasvun turvaajana puhuttiin entistä enemmän. Ulkomaalaislainsäädäntöä haluttiin selkeyttää. Edelleen pakolaiset ja turvapaikanhakijat, sekä turvapaikkajärjestelmän väärinkäytökset puhuttivat kansanedustajia.
Ulkomaalaislakiesityksistä eduskunnassa eri vuosikymmeninä käyty keskustelu kuvaa käsitystämme kansalaisuudesta ja suomalaisuudesta. Niiden kautta avautuu kuva pitkän aikavälin historiallisesta muutoksesta. Puheenvuoroista on luettavissa huoli kansallisen omaleimaisuutemme ja identiteettimme säilymisestä. Maahanmuuton lisääntyessä on samaan aikaan lisääntynyt suomalaisten elintapojen moninaisuus. Kansalaisuuden ja kansallisuuden raja on hämärtynyt, oikeusturva ja perusoikeudet on koettu tärkeiksi ulottaa kaikille, ei pelkästään syntyperäisille suomalaisille ja Suomen kansalaisille. Samalla on lisääntynyt puhe yhden oikeaksi koetun suomalaisuuden puolustamisesta.