Tuottamuksen merkityksestä kilpailuoikeudellisissa vahingonkorvauksissa
Perosvuo, Marianna (2018-08-13)
Tuottamuksen merkityksestä kilpailuoikeudellisissa vahingonkorvauksissa
Perosvuo, Marianna
(13.08.2018)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee tuottamusedellytystä kilpailuoikeudellisissa vahingonkorvauksissa Suomessa ja Euroopan unionissa (EU). Kilpailuoikeudellinen vahingonkorvaus on osa kilpailuoikeuden yksityisoikeudellista täytäntöönpanoa. Se voidaan nähdä eriytyvänä vahingonkorvausoikeuden osa-alueena, jonka sisältöön vaikuttavat kilpailuoikeudelliset toimivien markkinoiden ja vapaan kilpailun tavoitteet. Siitä huolimatta samat kilpailuoikeudelliset periaatteet eivät välttämättä sovellu vahingonkorvaukseen ja kilpailuoikeuden julkisoikeudelliseen täytäntöönpanoon eli sakkoihin tai seuraamusmaksuihin.
Tutkimuskysymykset ovat, onko kansalliselle tuottamusedellytykselle enää sijaa, kun harkitaan tuomittavaksi korvausta kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta, ja mitkä seikat vaikuttavat tuottamusedellytyksen asemaan ja hyväksyttävyyteen EU-oikeudessa. Tuottamuksen merkitys on säädetyn oikeuden ja EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa epäselvä. Lain kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista (9.12.2016/1077) sanamuodon mukaan korvausvastuun edellytyksenä ei aikaisemmasta lainsäädännöstä poiketen ole, että kilpailurikkomus on aiheutettu tuottamuksellisesti. Ruotsin laissa tuottamusedellytys on säilytetty.
Kirjoituksen kimmoke on kilpailuoikeudessa sovellettu taloudellisen jatkuvuuden periaate, johon kuuluvat laaja yrityksen käsite ja taloudellinen seuraantovastuu. Niiden nojalla sakkovastuuseen yhden oikeussubjektin kilpailurikkomuksesta voi joutua aivan toinen oikeussubjekti, esimerkiksi emoyhtiö tai liiketoiminnan luovutuksensaaja. Tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymykseen, mitä kyseiset opit kertovat tuottamusedellytyksen hyväksyttävyydestä, jos niitä sovelletaan myös vahingonkorvaukseen.
Tutkielman metodi on lainopillinen, mutta väistämättä joudutaan kartoittamaan myös ei-dogmaattisia kysymyksiä oikeudellisten instituutioiden tavoitteista ja vaikutuksista. Lähdekirjallisuus on suhteellisen nuorta ja kilpailuoikeuspainotteista. Euroopan komission valmisteluasiakirjat ja EU:n tuomioistuimen ratkaisut ovat tärkeitä lähteitä.
Tutkielmassa otetaan kantaa tuottamusedellytykseen useista näkökulmista. Esimerkiksi arvioidaan yleisen EU-oikeudellisen vahingonkorvauksen olemassaoloa, pohditaan tuottamusedellytyksen sisältöä kilpailuoikeudellisessa sakkovastuussa, arvioidaan tuottamuksen sisältymistä kilpailurikkomusten tunnusmerkistöön, ja vertaillaan tuottamus- ja erehdysarviointia. Kokoavasti voidaan todeta, että tuottamusedellytyksen hyväksyttävyys on kontekstisidonnaista. Tuottamuksen merkitys vaikuttaa kuitenkin painottuvan ennemminkin anteeksiannettavan erehdyksen arviointiin kuin vahingonkorvauksen perustaviin edellytyksiin.
Tutkimuskysymykset ovat, onko kansalliselle tuottamusedellytykselle enää sijaa, kun harkitaan tuomittavaksi korvausta kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta, ja mitkä seikat vaikuttavat tuottamusedellytyksen asemaan ja hyväksyttävyyteen EU-oikeudessa. Tuottamuksen merkitys on säädetyn oikeuden ja EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa epäselvä. Lain kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista (9.12.2016/1077) sanamuodon mukaan korvausvastuun edellytyksenä ei aikaisemmasta lainsäädännöstä poiketen ole, että kilpailurikkomus on aiheutettu tuottamuksellisesti. Ruotsin laissa tuottamusedellytys on säilytetty.
Kirjoituksen kimmoke on kilpailuoikeudessa sovellettu taloudellisen jatkuvuuden periaate, johon kuuluvat laaja yrityksen käsite ja taloudellinen seuraantovastuu. Niiden nojalla sakkovastuuseen yhden oikeussubjektin kilpailurikkomuksesta voi joutua aivan toinen oikeussubjekti, esimerkiksi emoyhtiö tai liiketoiminnan luovutuksensaaja. Tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymykseen, mitä kyseiset opit kertovat tuottamusedellytyksen hyväksyttävyydestä, jos niitä sovelletaan myös vahingonkorvaukseen.
Tutkielman metodi on lainopillinen, mutta väistämättä joudutaan kartoittamaan myös ei-dogmaattisia kysymyksiä oikeudellisten instituutioiden tavoitteista ja vaikutuksista. Lähdekirjallisuus on suhteellisen nuorta ja kilpailuoikeuspainotteista. Euroopan komission valmisteluasiakirjat ja EU:n tuomioistuimen ratkaisut ovat tärkeitä lähteitä.
Tutkielmassa otetaan kantaa tuottamusedellytykseen useista näkökulmista. Esimerkiksi arvioidaan yleisen EU-oikeudellisen vahingonkorvauksen olemassaoloa, pohditaan tuottamusedellytyksen sisältöä kilpailuoikeudellisessa sakkovastuussa, arvioidaan tuottamuksen sisältymistä kilpailurikkomusten tunnusmerkistöön, ja vertaillaan tuottamus- ja erehdysarviointia. Kokoavasti voidaan todeta, että tuottamusedellytyksen hyväksyttävyys on kontekstisidonnaista. Tuottamuksen merkitys vaikuttaa kuitenkin painottuvan ennemminkin anteeksiannettavan erehdyksen arviointiin kuin vahingonkorvauksen perustaviin edellytyksiin.