Koon vaikutus sinitiaisen (Parus caeruleus) selviytymiseen talvesta

Abstract

Sinitiaisen levinneisyysalue on laajentunut nopeasti pohjoista kohti muutamassa vuosikymmenessä. Lajin talvikanta on samanaikaisesti runsastunut Suomessa moninkertaiseksi. Pohjoisessa ravinnon saatavuus talven aikana on yksi selviytymiseen vaikuttavista päätekijöistä. Kilpailu niukoista resursseista on olennainen tekijä talviolosuhteissa eläville linnuille. Lyhyiden ja kylmien talvipäivien aikana sekä ankarimpien ajanjaksojen aikana parhaiten energiantarpeen täyttämään pystyvillä yksilöillä on suurimmat selviytymismahdollisuudet. Linnun koko on ominaisuus, jonka oletetaan seuraavan ympäristötekijöistä johtuvasta valinnasta. Luonnonvalinta suosii yksilöitä, joiden ominaisuudet auttavat yksilöä selviytymään vallitsevissa olosuhteissa. Dominoivammassa asemassa olevat yksilöt yleensä saavat enemmän ravintoa ja pystyvät olemaan suojaisemmissa paikoissa parven sisäisesti. Ruokintapaikoilla isokokoiset koirassinitiaiset ovat usein dominoivampia kuin naaraat ja pienempikokoiset koiraat. Suuremmasta ruumiinkoosta on hyötyä myös kylmästä talviyöstä selviämiseen, koska energiankulutus on suhteellisesti pienempi kuin pienillä yksilöillä. Tämä edellyttää kuitenkin, että ravinnon absoluuttinen määrä ei ole rajoittavana tekijänä. Bergmannin säännön mukaan lämpimämmillä alueilla tasalämpöisen lajin yksilöt ovat pienempiä kuin kylmillä alueilla elävät. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, vaikuttaako linnun koko nuorten sinitiaisten selviytymiseen talvesta, ja millä tavalla talven ankaruus vaikuttaa erikokoisten sinitiaisyksilöiden selviytymiseen niiden ensimmäisestä elintalvesta, sekä vaikuttaako talven ankaruus sukupuolten elossasäilyvyyteen samalla tavalla. Tutkimusaineisto on kerätty Turun Ruissalossa talvina 1975/76‒1985/86 ja 1999/2000‒2013/14. Sinitiaiskoiraiden elossasäilyvyys oli pienempi kylmien talvien jälkeen. Koirailla suuremmat yksilöt selvisivät kylmistä talvista suuntaa antavasti pienikokoisia yksilöitä paremmin, mutta naarailla ero elossasäilyvyydessä erikokoisten yksilöiden välillä oli vähäisempi. Tulos viittaisi siihen, että sinitiaisella