Rikoshyödyn mittaamista koskevan tulkintasuosituksen koettelu

Abstract

Menettämisseuraamuksen määrittäminen on rikosprosessissa yksi koko prosessiketjun vaikeimmista kysymyksistä. Rikoksella saadun hyödyn määrän arviointi on vaikeaa ja hyödyn määrä on usein kiistanalaisin kysymys. Rikoslaki ja sen esityöt eivät erottele erikseen erilaisia rikosmuotoja, määrittele mitä brutto- tai nettohyöty ovat tai kuinka rikoshyöty tulisi tarkalleen laskea. Rikoshyödyn laskentaan liiketoimintarikoksissa ei ole löydettävissä yhtenäistä tapaa.

Heli Korkan väitöskirjatutkimuksessa Liiketoimintarikoksen tuottaman hyödyn mittaaminen esitetään suositus siitä, kuinka rikoshyödyn menettämistä koskevaa rikoslain säännöstä on tulkittava ja sovellettava liiketoimintarikosten yhteydessä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Korkan väitöskirjan teoreettisesta mallista rikoksen ja hyödyn välistä syy-yhteyttä sekä rikoshyödystä tehtäviä kuluvähennyksiä ja tavoitteena on selvittää Korkan tulkintasuosituksen toimivuus käytännössä koettelemalla Korkan teoriaa neljässä eri oikeustapauksessa.

Tutkielman näkökulma on lainopillinen. Lainopin systematisointia ja tulkintaa hyväksi käyttäen tutkielmassa on tarkoitus selvittää, miten rikoshyödyn määrä on laskettava talous- ja ympäristörikoksissa ja millä perusteilla rikoshyödystä on mahdollista vähentää kuluja.

Korkan esittelemää tulkintasuositusta voidaan pitää toimivana liiketoimintarikoksissa ja sen kaltaisissa rikoksissa. Tulkintasuositus voidaan nähdä toimivana myös muissa rikoksissa. Korkan tulkintasuositus antaa kiistatta vain pieniä mahdollisuuksia vähentää kuluja rikoshyödystä. Tutkimuksen tärkein löydös on, että lopulta rikoshyödyn laskentatavalla ei ole merkitystä, kunhan se olisi aina samanlainen kaikissa rikostyypeissä. Ympäristörikoksien osalta olisi tärkeää muuttaa rangaistuksen mittaaminen samanlaiseksi kuin muissa talousrikoksissa. Tämän saavuttaminen vaatisi rikoslain menettämisseuraamusluvun uudelleenmuotoilua, jotta rikoslain ja sen esitöiden ristiriitaisuudet saataisiin pois.