Vesienhoitosuunnitelma turvetuotannon ympäristölupaharkinnassa - kovaa pehmeää sääntelyä
Kuuppelomäki, Niklas (2018-08-07)
Vesienhoitosuunnitelma turvetuotannon ympäristölupaharkinnassa - kovaa pehmeää sääntelyä
Kuuppelomäki, Niklas
(07.08.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018082033816
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018082033816
Tiivistelmä
Turvetuotannon sääntely-ympäristö on monipuolista ja se pitää sisällään sekä laintasoista
sääntelyä että sitä täydentäviä muodollisesti sitomattomia suunnitelmia ja ohjeistuksia.
Turvetuotanto on luvanvaraista toimintaa, eli sille on oltava ympäristönsuojelulain mukainen
ympäristölupa. Ympäristölupa on keskeinen turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia
ohjaava sääntelyllinen instrumentti. Turvetuotannosta aiheutuvat vesistövaikutukset ovat usein
ratkaisevia turvetuotannon sallittavuuden kannalta, minkä vuoksi oikeudelliselta luonteeltaan
muodollisesti sitomattomaksi lupaharkinnan liitännäisaineistoksi ymmärretyllä
vesienhoitosuunnitelmalla on ollut korostunut asema turvetuotannon ympäristölupien
hylkäysperusteena.
Tutkielmassa käsitellään yleisemmällä tasolla soft law -tyyppisten oikeuslähteiden tosiasiallista
vaikuttavuutta ympäristöoikeudellisessa ratkaisutoiminnassa sekä keskitytään erityisesti
tarkastelemaan vesipuitedirektiiviin pohjautuvien vesienhoitosuunnitelmien asemaa
turvetuotannon ympäristölupaharkinnassa. Tutkielmassa pyritään selvittämään erityisesti,
miten vesienhoitosuunnitelman asema turvetuotannon ympäristöluparatkaisuissa on muuttunut
EU-tuomioistuimen vahvistettua vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteet jäsenvaltioita
sitoviksi tavoitteiksi.
Keskeisenä tutkimuskohteena ja -aineistona ovat korkeimman hallinto-oikeuden ja
ympäristölupaviranomaisen turvetuotantoa koskevat ratkaisut, joiden avulla pyritään
selvittämään vesienhoitosuunnitelman tosiasiallista merkitystä ympäristölupaharkinnassa.
Tutkielma on metodiltaan pääasiassa lainopillinen, minkä lisäksi siinä hyödynnetään osin
ympäristöoikeudellisen ratkaisun teorian ja laadullisen empiirisen tutkimuksen metodeja.
Vesienhoidon ympäristötavoitteet ovat oikeuskäytännössä muodostuneet
ympäristölupapäätösten kannalta ratkaiseviksi. Mikäli turvetuotantohanke vaarantaa
ympäristötavoitteiden toteutumisen, lupaa ei myönnetä. Vesienhoitosuunnitelmien
luonnehtiminen lupaharkinnassa huomioon otettavaksi liitännäisaineistoksi ei näyttäisi enää
vastaavan niiden tosiasiallista oikeudellista merkitystä, minkä vuoksi ympäristötavoitteiden
sitovuudesta tulisikin säätää erikseen lailla.
sääntelyä että sitä täydentäviä muodollisesti sitomattomia suunnitelmia ja ohjeistuksia.
Turvetuotanto on luvanvaraista toimintaa, eli sille on oltava ympäristönsuojelulain mukainen
ympäristölupa. Ympäristölupa on keskeinen turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia
ohjaava sääntelyllinen instrumentti. Turvetuotannosta aiheutuvat vesistövaikutukset ovat usein
ratkaisevia turvetuotannon sallittavuuden kannalta, minkä vuoksi oikeudelliselta luonteeltaan
muodollisesti sitomattomaksi lupaharkinnan liitännäisaineistoksi ymmärretyllä
vesienhoitosuunnitelmalla on ollut korostunut asema turvetuotannon ympäristölupien
hylkäysperusteena.
Tutkielmassa käsitellään yleisemmällä tasolla soft law -tyyppisten oikeuslähteiden tosiasiallista
vaikuttavuutta ympäristöoikeudellisessa ratkaisutoiminnassa sekä keskitytään erityisesti
tarkastelemaan vesipuitedirektiiviin pohjautuvien vesienhoitosuunnitelmien asemaa
turvetuotannon ympäristölupaharkinnassa. Tutkielmassa pyritään selvittämään erityisesti,
miten vesienhoitosuunnitelman asema turvetuotannon ympäristöluparatkaisuissa on muuttunut
EU-tuomioistuimen vahvistettua vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteet jäsenvaltioita
sitoviksi tavoitteiksi.
Keskeisenä tutkimuskohteena ja -aineistona ovat korkeimman hallinto-oikeuden ja
ympäristölupaviranomaisen turvetuotantoa koskevat ratkaisut, joiden avulla pyritään
selvittämään vesienhoitosuunnitelman tosiasiallista merkitystä ympäristölupaharkinnassa.
Tutkielma on metodiltaan pääasiassa lainopillinen, minkä lisäksi siinä hyödynnetään osin
ympäristöoikeudellisen ratkaisun teorian ja laadullisen empiirisen tutkimuksen metodeja.
Vesienhoidon ympäristötavoitteet ovat oikeuskäytännössä muodostuneet
ympäristölupapäätösten kannalta ratkaiseviksi. Mikäli turvetuotantohanke vaarantaa
ympäristötavoitteiden toteutumisen, lupaa ei myönnetä. Vesienhoitosuunnitelmien
luonnehtiminen lupaharkinnassa huomioon otettavaksi liitännäisaineistoksi ei näyttäisi enää
vastaavan niiden tosiasiallista oikeudellista merkitystä, minkä vuoksi ympäristötavoitteiden
sitovuudesta tulisikin säätää erikseen lailla.