Uusia uria ja kehittymismahdollisuuksia : Vapaaehtoinen ulkoinen työkierto ja urakehitys asiantuntijatyössä

Abstract

Modernia uraa ja urakehitystä koskeva diskurssi on muuttunut organisaatiokeskeisestä yksilökeskeisempään suuntaan. Yksilön vastuu uran johtamisesta on kasvanut, ja samalla jatkuvan kehittymisen tärkeys korostuu. Toisaalta on nähty, että työntekijöiden siirtyminen organisaatioiden välillä on yleistynyt, ja tällaisesta liikkuvasta urasta on tullut hyväksyttävä vaihtoehto perinteisen yhdessä organisaatiossa tehdyn uran rinnalle. Keskiössä on kuitenkin myös psykologinen liikkuvuus eli se, millaisena työntekijä kokee kyvykkyytensä ja mahdollisuutensa liikkuvuuteen organisaatioiden tai työtehtävien välillä. Ulkoisen työkierron eli oman työnantajan mahdollistaman määräaikaisen työskentelyn toisen työnantajan palveluksessa voidaan nähdä tarjoavan yksilölle hallitun organisaatioiden välisen liikkuvuuden keinon, ja samalla tukevan yksilön urakehitystä.

Tutkimus valottaa vapaaehtoisen ulkoisen työkierron ilmiötä asiantuntijatyössä etenkin siltä kannalta, millainen yhteys ulkoisella työkierrolla on kokemuksiin urakehityksestä. Urakehitystä lähestytään työntekijän näkökulmasta, jolloin ulkoisen työkierron merkitystä arvioidaan subjektiivisten urakehityksen tulkintojen kautta. Tutkimus käsittelee lisäksi ulkoisen työkierron merkitystä psykologiselle liikkuvuudelle. Koska ulkoinen työkierto on ilmiönä uusi, tutkimus tarjoaa uutta tietoa sen ilmenemisestä asiatuntijatyössä ja siitä, millaisia haasteita siihen liittyy. Teoreettisena viitekehyksenä sovelletaan rajattomia uria käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Tutkimusongelmaa lähestyttiin laadullisen tutkimuksen keinoin. Aineisto kerättiin kymmenessä puolistrukturoidussa teemahaastattelussa, joissa haastateltiin kahdeksaa ulkoiseen työkiertoon osallistunutta asiantuntijaa sekä kahta henkilöstöhallinnon työntekijää organisaatioista, joissa ulkoista työkiertoa hyödynnetään. Kerätty aineisto analysoitiin temaattisen analyysin keinoin.

Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että ulkoisella työkierrolla on merkityksellinen suhde yksilön kokemukselle urakehityksestä. Ulkoisen työkierron havaitaan olevan yhteydessä uran kannalta merkittävän työkokemuksen saamiseen, palkankorotuksiin, työn ja työtehtävien arvostamisen kasvuun, työtyytyväisyyden kasvuun sekä oppimiseen ja kehittymiseen, jotka on aiemmissa tutkimuksissa määritelty urakehityksen keskeisiksi tunnusmerkeiksi. Yksilötekijöillä ja työkierron toteutuksella on kuitenkin merkitystä siihen, millaisia urahyötyjä ulkoisella työkierrolla voi olla. Tutkimuksen tulosten perusteella ehdotetaan lisäksi, että ulkoinen työkierto osittain eroaa organisaation sisäisestä työkierrosta siinä, millainen yhteys työkierrolla voi olla urakehitykselle. Tulosten mukaan ulkoinen työkierto voi myös lisätä kokemusta uramahdollisuuksista sekä organisaation sisällä että muissa organisaatioissa, sekä psykologista liikkuvuutta.