Kilpailutus puolustus- ja turvallisuushankinnoissa
Lamminen, Viivi (2018-08-16)
Kilpailutus puolustus- ja turvallisuushankinnoissa
Lamminen, Viivi
(16.08.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018082734134
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018082734134
Tiivistelmä
EU-maat ovat perinteisesti turvanneet kansallisia intressejään ja puolustus- ja turvallisuusteollisuuden toimintaedellytyksiä protektionistisilla keinoilla. Todellisuudessa tällaiset keinot ovat johtaneet nykyiseen markkinatilanteeseen, jossa kilpailu on heikkoa ja markkinoiden pienuudesta ja tehottomuudesta on muodostunut ongelma. Vastauksena markkinoiden tehottomuuteen puolustus- ja turvallisuushankinnat tuotiin sisämarkkinalainsäädännön piiriin vuonna 2009 säätämällä puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi.
Puolustus- ja turvallisuushankintalaki soveltuu lain määrittelemien puolustus- ja turvallisuustarvikkeiden hankintaan. Soveltamisalan rajanvetoa on tulkittu kotimaisessa oikeuskäytännössä suhteellisen vähän. Lain soveltamisalaan liittyy myös SEUT 346 artiklan soveltaminen. SEUT 346 artikla on laaja poikkeusartikla, joka mahdollistaa perussopimusten asettamien velvollisuuksien soveltamatta jättämisen valtion keskeisten turvallisuusetujen niin vaatiessa.
Hankinnat voidaan jakaa hankintalain hankintoihin, puolustus- ja turvallisuushankinta-lain hankintoihin, pienhankintoihin sekä erityisalojen hankintoihin. Olennaista hankintojen jaottelussa on lakien asettamat kynnysarvot. Puolustus- ja turvallisuushankintalain mukainen kilpailutus on yksinkertaisemmissa hankinnoissa paljolti yleislakiin verrattavaa. Puolustus- ja turvallisuushankintalaki sisältää kuitenkin yleislakiin nähden enemmän joustovaraa. Kun yksittäisessä hankinnassa on paljon puolustus- ja turvallisuushankinnoille ominaisia erityispiirteitä, laki mahdollistaa niiden huomioon ottamisen. Tyypillisiä erityispiirteitä ovat muun muassa huoltovarmuuteen ja turvalliseen liittyvät näkökohdat.
Puolustus- ja turvallisuusmateriaalimarkkinat ovat kilpailuoikeudellisessa viitekehyksessä monella tapaa ongelmalliset. EU:n sisäiset markkinat kärsivät tehottomuudesta ja suorituskykyjen päällekkäisyydestä. Lainsäädännöllisten keinojen lisäksi valtion ja teollisuuden yhteistyöllä on saavutettavissa kilpailua tehostavia vaikutuksia. Koska markkinoilla vallitsevat ongelmat ovat kuitenkin pääsääntöisesti EU:n laajuiset, tulisi ratkaisunkin olla EU:n laajuinen. EU:n toimesta on käynnistetty useita hankkeita markkinoiden tehostamiseksi ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön laajentamiseksi.
Puolustus- ja turvallisuusviranomaiset ja teollisuus muodostavat kokonaisuuden, jonka osat vaikuttavat keskeisesti toisiinsa, ja jossa yhteistyön merkitys on keskeinen. Tehokkaasti kilpailluilla markkinoilla on olennainen merkitys hankintoja kilpailutettaessa.
Puolustus- ja turvallisuushankintalaki soveltuu lain määrittelemien puolustus- ja turvallisuustarvikkeiden hankintaan. Soveltamisalan rajanvetoa on tulkittu kotimaisessa oikeuskäytännössä suhteellisen vähän. Lain soveltamisalaan liittyy myös SEUT 346 artiklan soveltaminen. SEUT 346 artikla on laaja poikkeusartikla, joka mahdollistaa perussopimusten asettamien velvollisuuksien soveltamatta jättämisen valtion keskeisten turvallisuusetujen niin vaatiessa.
Hankinnat voidaan jakaa hankintalain hankintoihin, puolustus- ja turvallisuushankinta-lain hankintoihin, pienhankintoihin sekä erityisalojen hankintoihin. Olennaista hankintojen jaottelussa on lakien asettamat kynnysarvot. Puolustus- ja turvallisuushankintalain mukainen kilpailutus on yksinkertaisemmissa hankinnoissa paljolti yleislakiin verrattavaa. Puolustus- ja turvallisuushankintalaki sisältää kuitenkin yleislakiin nähden enemmän joustovaraa. Kun yksittäisessä hankinnassa on paljon puolustus- ja turvallisuushankinnoille ominaisia erityispiirteitä, laki mahdollistaa niiden huomioon ottamisen. Tyypillisiä erityispiirteitä ovat muun muassa huoltovarmuuteen ja turvalliseen liittyvät näkökohdat.
Puolustus- ja turvallisuusmateriaalimarkkinat ovat kilpailuoikeudellisessa viitekehyksessä monella tapaa ongelmalliset. EU:n sisäiset markkinat kärsivät tehottomuudesta ja suorituskykyjen päällekkäisyydestä. Lainsäädännöllisten keinojen lisäksi valtion ja teollisuuden yhteistyöllä on saavutettavissa kilpailua tehostavia vaikutuksia. Koska markkinoilla vallitsevat ongelmat ovat kuitenkin pääsääntöisesti EU:n laajuiset, tulisi ratkaisunkin olla EU:n laajuinen. EU:n toimesta on käynnistetty useita hankkeita markkinoiden tehostamiseksi ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön laajentamiseksi.
Puolustus- ja turvallisuusviranomaiset ja teollisuus muodostavat kokonaisuuden, jonka osat vaikuttavat keskeisesti toisiinsa, ja jossa yhteistyön merkitys on keskeinen. Tehokkaasti kilpailluilla markkinoilla on olennainen merkitys hankintoja kilpailutettaessa.