Aineeton pääoma alihankintasuhteissa
Jestoi, Karoliina (2018-08-23)
Aineeton pääoma alihankintasuhteissa
Jestoi, Karoliina
(23.08.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018090334451
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018090334451
Tiivistelmä
Viimeisen 30 vuoden aikana liiketaloudellisten suhteiden laajuus, muoto ja syvyys ovat muuttuneet merkittävästi. Pysyäkseen mukana markkinoiden muutoksessa organisaatiot ovat heränneet aineettoman pääoman ja erityisesti suhdepääoman merkitykseen. Tämän seurauksena myös monimuotoiset yrityssuhteet ovat huomattavasti lisääntyneet. Myös alihankintasuhteet ovat kehittyneet viime vuosikymmeninä ja alihankkijoita ei nähdä enää vain niin sanottuina hankintaosastoina, vaan enemmin strategisena ja pitkän aikavälin kumppaneina. Alihankinnan ansiosta yritykset pystyvät vastaamaan markkinasuhdanteisiin yhä joustavammin ja alihankintasuhteiden laatua pidetään strategisena vahvuutena. Tässä tutkielmassa on pyritty selvittämään, ovatko yritysten väliset alihankintasuhteet aineetonta pääomaa.
Tutkielma on kvalitatiivinen haastattelututkimus, jossa tutkimusaineisto on kerätty kahden puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastatellut yritykset ovat keskenään alihankintasuhteessa. Tutkielma osoittaa, että ymmärrys aineettoman pääoman merkityksestä on kasvanut vuosien saatossa ja tänä päivänä aineeton pääoma on merkittävä tekijä alihankintasuhteissa ja kilpailuedun saavuttamisessa. Alihankinnasta on siis tullut tehokas tapa vastata maailman muutoksiin. Alihankintasuhteet määritellään suhdepääomaksi, mutta luonnollisesti alihankintasuhteet sisältävät myös inhimillistä pääomaa ja rakennepääomaa. Päähankkija ja alihankkija kokevat alihankintasuhteet kuitenkin joissain määrin eri tavoin. Keskeisimmäksi eroksi nousi niin lisäarvon tuottaminen kuin itse aineettoman pääoman mieltäminen alihankintasuhteissa. Teoriassa yksittäisten aineettoman pääoman resurssien tunnistaminen on helppoa, mutta käytännössä näin ei välttämättä ole.
Ei voida kuitenkaan yksiselitteisesti sanoa, että alihankintasuhteet olisivat aina aineetonta pääomaa. Kun organisaatiot osaavat kehittää aineettoman pääoman resurssejaan ja kapasiteettejaan kokonaisuutena, joissa korostuvat onnistunut vuorovaikutus ja molemminpuolinen luottamus, voidaan puhua liikekumppanuudesta. Alihankintasuhteet ovat sitä arvokkaampia, mitä enemmän yritykset panostavat suhteeseen. Tällöin aineeton pääoma on merkittävä tekijä alihankintasuhteissa ja kilpailuedun saavuttamisessa. Vaikka alihankintasuhteet siis sisältävät aineetonta pääomaa, alihankintasuhteissa ja erityisesti liikekumppanuussuhteissa suhdepääoma on se, jonka avulla todellinen lisäarvo syntyy. Tästä voidaan päätellä, että aineettoman pääoman merkitys ja alihankintasuhteiden muuttuminen ovat kutakuinkin muuttuneet käsi kädessä. Mitä enemmän yritysten keskinäiset suhteet muuttuvat kohti liikekumppanuutta, sitä enemmän korostuu aineettoman pääoman merkitys alihankintasuhteissa, sillä alihankintasuhteen osapuolet luovat yhdessä sellaista arvoa, jota muiden on hyvin vaikea kopioida. Perinteisestä alihankinnasta on hyvin vaikea saada enää lisäarvoa.
Tutkielma on kvalitatiivinen haastattelututkimus, jossa tutkimusaineisto on kerätty kahden puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastatellut yritykset ovat keskenään alihankintasuhteessa. Tutkielma osoittaa, että ymmärrys aineettoman pääoman merkityksestä on kasvanut vuosien saatossa ja tänä päivänä aineeton pääoma on merkittävä tekijä alihankintasuhteissa ja kilpailuedun saavuttamisessa. Alihankinnasta on siis tullut tehokas tapa vastata maailman muutoksiin. Alihankintasuhteet määritellään suhdepääomaksi, mutta luonnollisesti alihankintasuhteet sisältävät myös inhimillistä pääomaa ja rakennepääomaa. Päähankkija ja alihankkija kokevat alihankintasuhteet kuitenkin joissain määrin eri tavoin. Keskeisimmäksi eroksi nousi niin lisäarvon tuottaminen kuin itse aineettoman pääoman mieltäminen alihankintasuhteissa. Teoriassa yksittäisten aineettoman pääoman resurssien tunnistaminen on helppoa, mutta käytännössä näin ei välttämättä ole.
Ei voida kuitenkaan yksiselitteisesti sanoa, että alihankintasuhteet olisivat aina aineetonta pääomaa. Kun organisaatiot osaavat kehittää aineettoman pääoman resurssejaan ja kapasiteettejaan kokonaisuutena, joissa korostuvat onnistunut vuorovaikutus ja molemminpuolinen luottamus, voidaan puhua liikekumppanuudesta. Alihankintasuhteet ovat sitä arvokkaampia, mitä enemmän yritykset panostavat suhteeseen. Tällöin aineeton pääoma on merkittävä tekijä alihankintasuhteissa ja kilpailuedun saavuttamisessa. Vaikka alihankintasuhteet siis sisältävät aineetonta pääomaa, alihankintasuhteissa ja erityisesti liikekumppanuussuhteissa suhdepääoma on se, jonka avulla todellinen lisäarvo syntyy. Tästä voidaan päätellä, että aineettoman pääoman merkitys ja alihankintasuhteiden muuttuminen ovat kutakuinkin muuttuneet käsi kädessä. Mitä enemmän yritysten keskinäiset suhteet muuttuvat kohti liikekumppanuutta, sitä enemmän korostuu aineettoman pääoman merkitys alihankintasuhteissa, sillä alihankintasuhteen osapuolet luovat yhdessä sellaista arvoa, jota muiden on hyvin vaikea kopioida. Perinteisestä alihankinnasta on hyvin vaikea saada enää lisäarvoa.