Konkurssipesä jätteen haltijana
Eskola, Oona (2018-09-02)
Konkurssipesä jätteen haltijana
Eskola, Oona
(02.09.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018091135454
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018091135454
Tiivistelmä
Tutkimuksessa käsitellään konkurssipesän ympäristövastuukysymyksiä erityisesti jätelain (JL, 646/2011) mukaisen jätteen haltija –käsitteen näkökulmasta. Tarkoituksena on pohtia etenkin, voidaanko konkurssipesä katsoa jätelain mukaiseksi jätteen haltijaksi ja millaisilla perusteilla tällainen jätteen haltija –vastuu voidaan konkurssipesälle asettaa. Lisäksi tarkastelun kohteena on äärimmäinen näkökulma omaisuuden hylkäämisen mahdollisuudesta konkurssipesän ollessa jätteen haltijana. Lopuksi pohditaan, minkälaisia mahdollisia uudistuksia lainsäädäntöön ollaan tekemässä tai voitaisiin tehdä, jotta tällä hetkellä epäselvää oikeustilaa konkurssipesän ympäristövastuusta voitaisiin selventää.
Tutkimuksessa käydään aluksi läpi teeman kannalta oleellisia perusteita ja keskeisiä käsitteitä hyödyntäen esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuja. Tämän jälkeen tarkastelussa on tutkimuksen kannalta merkittävät korkeimman hallinto- oikeuden (KHO) ratkaisut 2003:51 ja 2017:53. Näiden ratkaisuiden perusteella tarkastellaan erityisesti mahdollisuutta pitää konkurssipesää jätteen haltijana ja analysoidaan, voidaanko tämä jatkossa mahdollistaa suoraan ratkaisuiden antamaa linjaa hyödyntäen. Seuraavaksi tutkimukseen otetaan mukaan melko teoreettinen ja äärimmilleen viety, mutta silti aiheen kannalta relevantti näkökulma omaisuuden hylkäämisen mahdollisuudesta kotimaisessa oikeusjärjestyksessä ja erityisesti jätteen haltijana olevaa konkurssipesää ajatellen. Tulevaisuuden suhteen tarkastellaan vielä lopuksi oikeusministeriön asettaman konkurssityöryhmän mietintöä, jonka yhtenä tarkoituksena on antaa ehdotus lainsäädännön selventämiseksi nimenomaan konkurssipesän ympäristövastuukysymyksiä ajatellen.
Tutkimustapa on ensisijaisesti lainopillinen ja tutkimus perehtyy sekä insolvenssioikeudellisiin että ympäristöoikeudellisiin näkökohtiin. Tutkimuksessa käytetään kirjallista lähdeaineistoa, virallislähteitä sekä oikeuskäytäntöä painotuksena kuitenkin kirjallisen lähdeaineiston hyödyntäminen. Merkittävänä kirjallisena aineistona voidaan pitää esimerkiksi Tuula Linnan artikkelia Konkurssipesän vastuu ympäristövahingosta. Virallislähteistä tärkeimmäksi muodostuu aiemmin mainittu oikeusministeriön asettaman konkurssityöryhmän mietintö ja tutkimuksen kannalta erityisen merkittävinä oikeustapauksina voidaan puolestaan pitää myös aiemmin mainittuja korkeimman hallinto-oikeuden antamia ratkaisuja KHO 2003:51 ja KHO 2017:53.
Tutkimuksesta selviää, ettei voida antaa täysin selvää ja vain yhtä ratkaisua siihen, voidaanko konkurssipesää pitää jätelain mukaisena jätteen haltijana. Myöskään omaisuuden hylkäämisen mahdollisuutta tällaisessa tilanteessa ei voida täysin sulkea pois. Tätä epäselvyyttä vastuun asettamisesta on pyritty ratkaisemaan mahdollisesti tulevassa konkurssilain uudistuksessa. Lainsäädännön uudistaminen puolestaan toisi tilanteeseen huomattavasti selkeyttä asian ratkaisemiseksi, mutta myös uusia riskejä tulkintaa ja sen yhtenäisyyttä ajatellen.
Tutkimuksessa käydään aluksi läpi teeman kannalta oleellisia perusteita ja keskeisiä käsitteitä hyödyntäen esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuja. Tämän jälkeen tarkastelussa on tutkimuksen kannalta merkittävät korkeimman hallinto- oikeuden (KHO) ratkaisut 2003:51 ja 2017:53. Näiden ratkaisuiden perusteella tarkastellaan erityisesti mahdollisuutta pitää konkurssipesää jätteen haltijana ja analysoidaan, voidaanko tämä jatkossa mahdollistaa suoraan ratkaisuiden antamaa linjaa hyödyntäen. Seuraavaksi tutkimukseen otetaan mukaan melko teoreettinen ja äärimmilleen viety, mutta silti aiheen kannalta relevantti näkökulma omaisuuden hylkäämisen mahdollisuudesta kotimaisessa oikeusjärjestyksessä ja erityisesti jätteen haltijana olevaa konkurssipesää ajatellen. Tulevaisuuden suhteen tarkastellaan vielä lopuksi oikeusministeriön asettaman konkurssityöryhmän mietintöä, jonka yhtenä tarkoituksena on antaa ehdotus lainsäädännön selventämiseksi nimenomaan konkurssipesän ympäristövastuukysymyksiä ajatellen.
Tutkimustapa on ensisijaisesti lainopillinen ja tutkimus perehtyy sekä insolvenssioikeudellisiin että ympäristöoikeudellisiin näkökohtiin. Tutkimuksessa käytetään kirjallista lähdeaineistoa, virallislähteitä sekä oikeuskäytäntöä painotuksena kuitenkin kirjallisen lähdeaineiston hyödyntäminen. Merkittävänä kirjallisena aineistona voidaan pitää esimerkiksi Tuula Linnan artikkelia Konkurssipesän vastuu ympäristövahingosta. Virallislähteistä tärkeimmäksi muodostuu aiemmin mainittu oikeusministeriön asettaman konkurssityöryhmän mietintö ja tutkimuksen kannalta erityisen merkittävinä oikeustapauksina voidaan puolestaan pitää myös aiemmin mainittuja korkeimman hallinto-oikeuden antamia ratkaisuja KHO 2003:51 ja KHO 2017:53.
Tutkimuksesta selviää, ettei voida antaa täysin selvää ja vain yhtä ratkaisua siihen, voidaanko konkurssipesää pitää jätelain mukaisena jätteen haltijana. Myöskään omaisuuden hylkäämisen mahdollisuutta tällaisessa tilanteessa ei voida täysin sulkea pois. Tätä epäselvyyttä vastuun asettamisesta on pyritty ratkaisemaan mahdollisesti tulevassa konkurssilain uudistuksessa. Lainsäädännön uudistaminen puolestaan toisi tilanteeseen huomattavasti selkeyttä asian ratkaisemiseksi, mutta myös uusia riskejä tulkintaa ja sen yhtenäisyyttä ajatellen.