Kielioppiharjoitustyypit italian kielen oppikirjoissa kansalaisopisto-opiskelijan näkökulmasta
Huusko, Anna (2018-08-29)
Kielioppiharjoitustyypit italian kielen oppikirjoissa kansalaisopisto-opiskelijan näkökulmasta
(29.08.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018091435781
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018091435781
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti millaisia kielioppiharjoitustyyppejä esiintyy italian kielen kahdessa uusimmassa Suomessa ilmestyneessä oppikirjassa. Työssä analysoitiin italian kielen oppikirjasarjan, In piazza 1:n ja Bella vista 1:n kielioppiharjoitustyyppejä kolmen ensimmäisen kurssin osalta. Oppikirja-analyysin lisäksi selvitettiin 92 kansalaisopisto-opiskelijan mielipiteitä italian opiskelusta sekä pyydettiin heitä arvioimaan oppikirjojen tehtävätyyppejä. Kysely tehtiin kolmen eri kansalaisopiston italian kielen oppitunneilla marraskuussa 2017.
Kirjoissa käytettiin harjoitustyyppeinä täyttötehtäviä, kääntämistä, lauseiden muodostamista, muuntamista, hybridiä, tunnistamista, yhdistämistä, monivalintaa, noppaharjoituksia, kysymys-vastaus -tehtäviä, lauseen jatkamista, korvaamista, sotkettuja lauseita, toistamista, kysymyksen muotoilua ja kuvasta kertomista. Tärkeimpänä tuloksena oppikirjatutkimuksessa havaittiin, että Bella vista ja In piazza -oppikirjoissa kielioppiharjoitukset muodostavat suurimman osan kaikista kirjojen harjoituksista (60 %). Täyttötehtävät olivat sekä In piazzan (60,3 %) kuin Bella vistan (32,3 %) eniten käytetty tehtävätyyppi kielioppiharjoituksissa. Kummankin kirjan toiseksi suosituin harjoitustyyppi oli käännöstehtävät (In piazza 15,1 % ja Bella vista16,5 %).
Kyselytutkimuksen perusteella suurimmalle osalle vastanneista tärkein motivaatio italian kielen opiskeluun on matkustelu. Ylivoimaisesti tehokkaimpana kielen oppimisen tapana opiskelijat pitivät osallistumista italian tunneille. Tärkeintä kielen oppimisessa opiskelijoiden mukaan oli kielen ymmärtäminen ja toiseksi tärkeintä tuottaminen. Haastavimmaksi he kokivat kielen puhumisen ja toiseksi haastavimmaksi kielen ymmärtämisen. Kyselyn perusteella 81,5 % piti kirjaa tärkeimpänä oppimisen välineenä lisämaininnalla, että sen sisältö avautuu parhaiten opetustilanteessa. Yksikään ei vastannut, että oppikirja olisi turha. Tehokkaimmaksi tavaksi oppia kielioppia 78,3 % oli valinnut harjoitusten tekemisen oppikirjasta. Kyselyssä subjektiivisesti parhaimpina tehtävätyyppeinä pidettiin käännöstehtäviä (21 %) ja täyttötehtäviä (19 %). Huonoimmiksi tehtävätyypeiksi opiskelijat valitsivat sotketut lauseet (14 %) ja monivalintatehtävät (14 %).
Tämän työn oppikirja-analyysin tulokset olivat samansuuntaisia aiempien vieraiden kielten oppikirja-analyyseistä saatujen tulosten kanssa. Kirjoissa suositaan edelleen tarkasti ohjailtuja tehtävätyyppejä ja produktiivisia tehtäviä on vähän. Merkittävin havainto tässä pro gradu -työssä oli, että oppikirja-analyysin ja kyselyn tulosten välillä oli selvä yhteys: opiskelijat kokevat eniten käytetyt harjoitustyypit myös parhaimmiksi.
Kirjoissa käytettiin harjoitustyyppeinä täyttötehtäviä, kääntämistä, lauseiden muodostamista, muuntamista, hybridiä, tunnistamista, yhdistämistä, monivalintaa, noppaharjoituksia, kysymys-vastaus -tehtäviä, lauseen jatkamista, korvaamista, sotkettuja lauseita, toistamista, kysymyksen muotoilua ja kuvasta kertomista. Tärkeimpänä tuloksena oppikirjatutkimuksessa havaittiin, että Bella vista ja In piazza -oppikirjoissa kielioppiharjoitukset muodostavat suurimman osan kaikista kirjojen harjoituksista (60 %). Täyttötehtävät olivat sekä In piazzan (60,3 %) kuin Bella vistan (32,3 %) eniten käytetty tehtävätyyppi kielioppiharjoituksissa. Kummankin kirjan toiseksi suosituin harjoitustyyppi oli käännöstehtävät (In piazza 15,1 % ja Bella vista16,5 %).
Kyselytutkimuksen perusteella suurimmalle osalle vastanneista tärkein motivaatio italian kielen opiskeluun on matkustelu. Ylivoimaisesti tehokkaimpana kielen oppimisen tapana opiskelijat pitivät osallistumista italian tunneille. Tärkeintä kielen oppimisessa opiskelijoiden mukaan oli kielen ymmärtäminen ja toiseksi tärkeintä tuottaminen. Haastavimmaksi he kokivat kielen puhumisen ja toiseksi haastavimmaksi kielen ymmärtämisen. Kyselyn perusteella 81,5 % piti kirjaa tärkeimpänä oppimisen välineenä lisämaininnalla, että sen sisältö avautuu parhaiten opetustilanteessa. Yksikään ei vastannut, että oppikirja olisi turha. Tehokkaimmaksi tavaksi oppia kielioppia 78,3 % oli valinnut harjoitusten tekemisen oppikirjasta. Kyselyssä subjektiivisesti parhaimpina tehtävätyyppeinä pidettiin käännöstehtäviä (21 %) ja täyttötehtäviä (19 %). Huonoimmiksi tehtävätyypeiksi opiskelijat valitsivat sotketut lauseet (14 %) ja monivalintatehtävät (14 %).
Tämän työn oppikirja-analyysin tulokset olivat samansuuntaisia aiempien vieraiden kielten oppikirja-analyyseistä saatujen tulosten kanssa. Kirjoissa suositaan edelleen tarkasti ohjailtuja tehtävätyyppejä ja produktiivisia tehtäviä on vähän. Merkittävin havainto tässä pro gradu -työssä oli, että oppikirja-analyysin ja kyselyn tulosten välillä oli selvä yhteys: opiskelijat kokevat eniten käytetyt harjoitustyypit myös parhaimmiksi.