Kipua kuvailevien adjektiivien analyysia
Lamminen, Maarit (2018-08-29)
Kipua kuvailevien adjektiivien analyysia
(29.08.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018092036151
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018092036151
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee suomen kielen kipua kuvailevien adjektiivien rakennetta, vakiintuneisuutta ja semantiikkaa. Pääasiallisena tutkimusaineistona on internetissä julkaistulla kyselytutkimuksella kerätty sana-aineisto. Kysely toteutettiin Webropol-työkalun avulla maalis-toukokuussa 2018, ja aineistoa kertyi yhteensä 111 informantilta. Tutkimusaineiston lekseemimäärä on 331. Osittaisena vertailuaineistona toimii Suomalainen kipusanasto, joka on 1980-luvun alussa luotu kansainvälisen mallin mukaan helpottamaan kipupotilaiden diagnosointia.
Aineiston rakenteellisessa analyysissä kipuadjektiivit on jaoteltu perussanoihin, johdoksiin ja yhdyssanoihin. Näistä johdokset ovat ylivoimaisesti suurin ryhmä: substantiivikantaisia johdoksia on aineistosta noin kolmasosa ja verbikantaisia johdoksia eli partisiippeja yli puolet, joten johdokset muodostavat noin 4/5 koko aineistosta. Perussanoihin luettavia oli aineistosta 53 adjektiivia, ja yhdyssanoja oli ainoastaan 31.
Tämän jälkeen tutkimuksessa tarkastellaan aineiston kipuadjektiivien yleisyyttä ja vakiintumista sanastoon sekä vertaillaan kerättyä aineistoa Suomalaiseen kipusanastoon. Aineiston lekseemeissä on runsaasti hajontaa, koska ainoastaan 63 lekseemiä on saanut vähintään viisi mainintaa ja hyvin monilla lekseemeillä on ainoastaan yksi tai kaksi mainintaa. Aineiston adjektiiveista hieman yli puolet voidaan kuitenkin katsoa leksikaalistuneiksi eli vakiintuneiksi sanastoon. Vertailussa Suomalaisen kipusanaston ja sen aineiston kanssa osoittautui, että melko suuri osa adjektiiveista on ollut jo 1980-luvun alussa aktiivisessa käytössä kipua kuvailtaessa ja myös melko samansuuntaisin esiintymämäärin.
Viimeisessä pääluvussa teen aineiston semanttista jaottelua adjektiivien suhteellisuuden ja absoluuttisuuden sekä merkityskenttien kannalta. Lisäksi analysoin aineistossa esiintyviä synonyymeja sekä vastakohtaisuutta. Lopuksi tarkastelen informanttien tekemän arvion pohjalta sitä, voiko eri adjektiivien avulla ilmaista kivun voimakkuutta. Se osoittautuu oikeansuuntaiseksi ainoastaan niiden adjektiivien kohdalla, jotka jo lähtökohtaisesti ilmaisevat kivun voimakkuutta. Muitten kohdalla on melko paljon hajontaa.
Tutkimuksen perusteella suomen kielen kipua kuvaileva adjektiivisto on osittain melko vakiintunutta, mutta toisaalta suomen kielessä pystyy myös luomaan joustavasti uusia ja kuvaavia kipuadjektiiveja.
Aineiston rakenteellisessa analyysissä kipuadjektiivit on jaoteltu perussanoihin, johdoksiin ja yhdyssanoihin. Näistä johdokset ovat ylivoimaisesti suurin ryhmä: substantiivikantaisia johdoksia on aineistosta noin kolmasosa ja verbikantaisia johdoksia eli partisiippeja yli puolet, joten johdokset muodostavat noin 4/5 koko aineistosta. Perussanoihin luettavia oli aineistosta 53 adjektiivia, ja yhdyssanoja oli ainoastaan 31.
Tämän jälkeen tutkimuksessa tarkastellaan aineiston kipuadjektiivien yleisyyttä ja vakiintumista sanastoon sekä vertaillaan kerättyä aineistoa Suomalaiseen kipusanastoon. Aineiston lekseemeissä on runsaasti hajontaa, koska ainoastaan 63 lekseemiä on saanut vähintään viisi mainintaa ja hyvin monilla lekseemeillä on ainoastaan yksi tai kaksi mainintaa. Aineiston adjektiiveista hieman yli puolet voidaan kuitenkin katsoa leksikaalistuneiksi eli vakiintuneiksi sanastoon. Vertailussa Suomalaisen kipusanaston ja sen aineiston kanssa osoittautui, että melko suuri osa adjektiiveista on ollut jo 1980-luvun alussa aktiivisessa käytössä kipua kuvailtaessa ja myös melko samansuuntaisin esiintymämäärin.
Viimeisessä pääluvussa teen aineiston semanttista jaottelua adjektiivien suhteellisuuden ja absoluuttisuuden sekä merkityskenttien kannalta. Lisäksi analysoin aineistossa esiintyviä synonyymeja sekä vastakohtaisuutta. Lopuksi tarkastelen informanttien tekemän arvion pohjalta sitä, voiko eri adjektiivien avulla ilmaista kivun voimakkuutta. Se osoittautuu oikeansuuntaiseksi ainoastaan niiden adjektiivien kohdalla, jotka jo lähtökohtaisesti ilmaisevat kivun voimakkuutta. Muitten kohdalla on melko paljon hajontaa.
Tutkimuksen perusteella suomen kielen kipua kuvaileva adjektiivisto on osittain melko vakiintunutta, mutta toisaalta suomen kielessä pystyy myös luomaan joustavasti uusia ja kuvaavia kipuadjektiiveja.