Monitoimijainen palvelutarpeen arviointi : Tiedon kerääminen lastensuojelun monitoimijaisessa palvelutarpeen arvioinnissa sosiaalityöntekijän näkökulmasta
Haikonen, Meri (2018-09-03)
Monitoimijainen palvelutarpeen arviointi : Tiedon kerääminen lastensuojelun monitoimijaisessa palvelutarpeen arvioinnissa sosiaalityöntekijän näkökulmasta
Haikonen, Meri
(03.09.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018100237193
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018100237193
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma on laadullinen tutkimus tiedon keräämisestä lapsiperheiden monitoimijaisessa palvelutarpeen arvioinnissa. Aineistonkeruumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua haastattelua ja haastattelut toteutettu kahtena sosiaalityöntekijöiden ryhmä-haastatteluna. Ryhmähaastatteluiden kulkua on ohjannut teemahaastattelurunko.
Tutkielmassa tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä monitoimijaisesta palvelutarpeen arvioinnista tiedon keräämisen näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan millä tavoin palvelutarpeen arvioinnin yksiköissä kerätään muiden toimijoiden lapsesta ja perheestä tuottamaa tietoa sekä sitä, mitkä tekijät tukevat ja mitkä estävät tiedon keräämistä. Lisäksi on tutkittu, miten lapsen osallisuus näkyy sosiaalityöntekijöiden mielestä palvelutarpeen arvioinnissa. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä tiedon keräämisestä sosiaalityöntekijän tehtävänä sekä sosiaalityöntekijän näkökulmasta.
Tarve tutkimukselle nousi monitoimijuuden vaateesta lastensuojelun sosiaalityössä, jota tässä tutkimuksessa tarkastellaan lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin kontekstissa. Aihe on ajankohtainen, sillä hallituksen yhtenä kärkihankkeena lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE uudistaa lasten, nuorten ja perheiden palveluita hallinnonrajat ylittäen. Siinä tavoitellaan eri sektoreiden ja toimijoiden sujuvaa yhteistyötä ja monitoimijaisen arvioinnin kehittäminen on yksi keskeinen osa integratiivisten toimintamallien kehittämistä.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu asiantuntijuuden, moniammatillisuuden, jaetun asiantuntijuuden sekä lapsen osallisuuden käsitteistä. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä ovat asiantuntijuuden teoriat. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla vastaukset teemoiteltiin kuuteen yläluokkaan: osalliset tiedonmuodostuksessa, tiedon keräämisen käytännöt ja mitä tietoa kerätään, lapsen toimijuus, estävät tekijät tiedon keräämiselle, tukevat tekijät tiedon keräämiselle sekä monitoimijuuden hyödyt.
Tutkimustulosten perusteella monitoimijaiset arviointitiimit rikkovat asiantuntijarajoja konkreettisella yhdessä työskentelyllä. Toiseksi tulokset osoittavat, että monitoimijaiset tiimit edistävät tiedon keräämistä. Haasteelliseksi sosiaalityöntekijät kokevat työparityön tiimin ulkopuolisten toimijoiden kanssa, koska yhteistyökumppaneiden nähdään olevan huonosti tietoisia viranomaisten yhteistyövelvoitteesta. Aineistosta nousi myös voimakkaasti esiin resurssien puute, joka tulosten mukaan estää monialaisen tiedon hyödyntämistä. Resurssien puute näkyy liian suurina asiakasmäärinä tutkimissani palvelutarpeen arvioinnin yksiköissä. Vähäiset resurssit, joka tässä tutkimuksessa tuli tiedon saamista estävänä tekijänä esiin, on yhteiskuntapoliittinen kysymys. Jotta lapsen tilanteen arviointia tekevät sosiaalityöntekijät työpareineen voisivat tehdä laadukkaita ja ennaltaehkäiseviä tuen tarpeen arviointeja, on kehittämisen ja koulutuksen lisäksi oltava riittävät resurssit. Se, että lapsi tulee autetuksi, kun hänen palvelun ja tuen tarvettaan arvioidaan, tulee olla sosiaalityötä määrittävänä tekijänä.
Tutkielmassa tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä monitoimijaisesta palvelutarpeen arvioinnista tiedon keräämisen näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan millä tavoin palvelutarpeen arvioinnin yksiköissä kerätään muiden toimijoiden lapsesta ja perheestä tuottamaa tietoa sekä sitä, mitkä tekijät tukevat ja mitkä estävät tiedon keräämistä. Lisäksi on tutkittu, miten lapsen osallisuus näkyy sosiaalityöntekijöiden mielestä palvelutarpeen arvioinnissa. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä tiedon keräämisestä sosiaalityöntekijän tehtävänä sekä sosiaalityöntekijän näkökulmasta.
Tarve tutkimukselle nousi monitoimijuuden vaateesta lastensuojelun sosiaalityössä, jota tässä tutkimuksessa tarkastellaan lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin kontekstissa. Aihe on ajankohtainen, sillä hallituksen yhtenä kärkihankkeena lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE uudistaa lasten, nuorten ja perheiden palveluita hallinnonrajat ylittäen. Siinä tavoitellaan eri sektoreiden ja toimijoiden sujuvaa yhteistyötä ja monitoimijaisen arvioinnin kehittäminen on yksi keskeinen osa integratiivisten toimintamallien kehittämistä.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu asiantuntijuuden, moniammatillisuuden, jaetun asiantuntijuuden sekä lapsen osallisuuden käsitteistä. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä ovat asiantuntijuuden teoriat. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla vastaukset teemoiteltiin kuuteen yläluokkaan: osalliset tiedonmuodostuksessa, tiedon keräämisen käytännöt ja mitä tietoa kerätään, lapsen toimijuus, estävät tekijät tiedon keräämiselle, tukevat tekijät tiedon keräämiselle sekä monitoimijuuden hyödyt.
Tutkimustulosten perusteella monitoimijaiset arviointitiimit rikkovat asiantuntijarajoja konkreettisella yhdessä työskentelyllä. Toiseksi tulokset osoittavat, että monitoimijaiset tiimit edistävät tiedon keräämistä. Haasteelliseksi sosiaalityöntekijät kokevat työparityön tiimin ulkopuolisten toimijoiden kanssa, koska yhteistyökumppaneiden nähdään olevan huonosti tietoisia viranomaisten yhteistyövelvoitteesta. Aineistosta nousi myös voimakkaasti esiin resurssien puute, joka tulosten mukaan estää monialaisen tiedon hyödyntämistä. Resurssien puute näkyy liian suurina asiakasmäärinä tutkimissani palvelutarpeen arvioinnin yksiköissä. Vähäiset resurssit, joka tässä tutkimuksessa tuli tiedon saamista estävänä tekijänä esiin, on yhteiskuntapoliittinen kysymys. Jotta lapsen tilanteen arviointia tekevät sosiaalityöntekijät työpareineen voisivat tehdä laadukkaita ja ennaltaehkäiseviä tuen tarpeen arviointeja, on kehittämisen ja koulutuksen lisäksi oltava riittävät resurssit. Se, että lapsi tulee autetuksi, kun hänen palvelun ja tuen tarvettaan arvioidaan, tulee olla sosiaalityötä määrittävänä tekijänä.