Välitilassa : Diskurssianalyysi työn ja työttömyyden merkityksistä korkeakoulutettujen työttömien blogiteksteissä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan korkeakoulutettujen työttömien työlle ja työttömyydelle antamia merkityksiä 2000-luvun alun Suomessa. Tutkielma keskittyy palkkatyöhön, joka on yksi kapitalistisen yhteiskunnan keskeisimmistä instituutioista. Työtä ja sen puutetta eli työttömyyttä tarkastellaan sosiaalisesti rakentuvina konstruktioina, joita jatkuvasti ylläpidetään ja uusinnetaan arkipäiväisissä kohtaamisissa, ja jotka toisaalta näyttäytyvät yksilöille historiallisesti ja kulttuurisesti määrittyneinä ulkoisina sosiaalisina faktoina. Normien ja roolien ylläpitäminä instituutioina työn ja työttömyyden merkitykset ovat kuitenkin alttiita muutoksille, ja jatkuvan keskustelun sekä uudelleenmäärittelyn kohteina.

Tutkielman kehyksenä on 2000-luvun alun muuttuva, sirpaloituva ja epävarmaksi koettu työelämä, johon kiinnittyminen ei ole ollut entiseen tapaan varmaa edes korkeasti kouluttautuneille. Tutkielmassa työttömyys nähdään tietynlaisena pysähtymisen paikkana ja asemana, josta käsin työtä ja työttömyyttä voi tarkastella uudesta näkökulmasta. Korkeasti kouluttautuneen työttömän on mahdollista kyseenalaistaa tilanne, jossa pitkäjänteinen opiskelu ei tuota toivottua työtä, ja koulutuslupaus jää täyttymättä.

Tutkielmassa on analysoitu diskurssianalyysin keinoin viiden korkeakoulutetun työttömän blogjtekstejä, jotka ajoittuvat vuoden 2008 jälkeiseen vaikeutuneen työllistymisen aikaan. Aineistossa rakentuu selvä vastakkainasettelu yksilön ja yhteiskunnan välille. Siinä missä yksilölle työ merkitsee edelleen melko perinteisiä asioita kuten aineellista välttämättömyyttä, sosiaalista osallisuutta ja henkistä osaamista, yhteiskunta vaatii yksilöltä jatkuvaa joustoa, kilpailua ja turhautumisen sietämistä. Yksilön toiveiden ja yhteiskunnan vaatimusten välinen ristiriita pakottaa työttömän vastapuheen keinoin puolustamaan omaa asemaansa. Työttömyys näyttäytyy ennen kaikkea sosiaalisesti tuotettuna asemana, johon korkeakoulutettu työtön ei koe sopivansa. Pitkittyessään työttömyydestä muodostuu kestoltaan määrittelemättömän, absurdi ja ahdistava välitila, josta selviytyminen vaatii sinnikkyyttä, ja siitä pois pääseminen omien ponnistelujen lisäksi myös hyvää tuuria.