Muutoksenhakuoikeus rikosprosessin asianomistajan oikeusturvan kannalta
Collin, Katariina (2018-09-26)
Muutoksenhakuoikeus rikosprosessin asianomistajan oikeusturvan kannalta
(26.09.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018100837845
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018100837845
Tiivistelmä
Tutkielmassa pääasiallisena tarkastelun kohteena on muutoksenhakuoikeus ja sen merkitys rikosprosessin asianomistajan oikeusturvan kannalta. Muutoksenhakuoikeus on itsessään kes-keinen oikeussuojakeino ja osa perustuslaissamme määriteltyä oikeusturvan kokonaisuutta. Muutoksenhakuoikeus on myös keskeisten ihmisoikeussopimusten turvaaman ihmisoikeus, joskaan ihmisoikeutena muutoksenhakuoikeus ei ole yhtä pitkälle menevä, kuin perustuslain tarjoama suoja. Muutoksenhakuoikeus ei kuitenkaan ole rajoittamaton eivätkä sen käyttöön liittyvät rajoitukset toisaalta merkitse automaattisesti oikeusturvan heikentämistä. Oikeusturva on kokonaisuus, jonka toteuttaminen vaatii tasapainoilua sen eri osa-alueiden välillä. Proses-siekonomian vaatimukset asettavat haasteita oikeusturvan toteutumiselle.
Rikosprosessin asianomistaja on oikeuskirjallisuudessa ja oikeusturvanäkökohdista puhuttaessa jäänyt lapsipuolen asemaan. Perinteisesti mielenkiinto on suuntautunut syytettyyn ja hänen oikeuksiensa tarkasteluun. Asianomistaja on kuitenkin Pohjoismaissa ollut rikosprosessissa yhtäläinen asianosainen, jolla on prosessissa oikeuksia ja velvollisuuksia. Asianomistajan näkökulmasta oikeusturvan tarkastelu on siten tarpeellinen tutkimuksen kohde. Tätä tarvetta tukee myös viime vuosien kehitys, jossa rikoksen uhria ja hänen oikeuksiaan on nostettu keskusteluun.
Tutkimus rajautuu lähtökohtaisesti tarkastelemaan sitä, miten muutoksenhakuoikeuden käyttö on meillä voimassa olevan lainsäädännön mukaan järjestetty. Tarkastelu kohdistuu varsinaisiin muutoksenhakukeinoihin, eli valitukseen ensin hovioikeuteen ja tämän jälkeen korkeimpaan oikeuteen. Tutkielman fokus on suunnattu hovioikeuksissa nykyisin voimassa olevaan jatkokäsittelylupajärjestelmään, jota laajennettiin merkittävästi lokakuun 2015 alusta. Jatko-käsittelylupajärjestelmä ei rajoita muutoksenhakuoikeuden käyttämistä, mutta asettaa proses-sin etenemiselle tiettyjä edellytyksiä. Järjestelmän soveltamisalan laajentamiseen liittyy asi-anomistajan kannalta ongelmallisuutta. Lisäksi selvitetään korkeimman oikeuden valituslupa-käytäntöä sekä nykyistä roolia prejudikaattituomioistuimena ja alempien oikeusasteiden lain-käytön ohjaajana. Liitännäisenä kysymyksenä tarkastellaan vielä käsittelyn keston merkitystä sekä jatkokäsittely- valitusluparatkaisujen perustelemiseen liittyviä kysymyksiä ja oikeustur-vaongelmia.
Tutkimuksen lähteinä on hyödynnetty alan kirjallisuutta, joista keskeisimpänä voidaan mainita muun muassa Antti Jokelan tuotanto sekä toisaalta myös Perusoikeudet-kokoelmateos. Lisäksi lähteenä on hyödynnetty eri uudistusvaiheisiin liittyviä esitöitä ja lisäksi aihepiiriin liittyvää artikkelikirjoittelua. Myös oikeuskäytäntöä on tutkielmassa tuotu esille.
Rikosprosessin asianomistaja on oikeuskirjallisuudessa ja oikeusturvanäkökohdista puhuttaessa jäänyt lapsipuolen asemaan. Perinteisesti mielenkiinto on suuntautunut syytettyyn ja hänen oikeuksiensa tarkasteluun. Asianomistaja on kuitenkin Pohjoismaissa ollut rikosprosessissa yhtäläinen asianosainen, jolla on prosessissa oikeuksia ja velvollisuuksia. Asianomistajan näkökulmasta oikeusturvan tarkastelu on siten tarpeellinen tutkimuksen kohde. Tätä tarvetta tukee myös viime vuosien kehitys, jossa rikoksen uhria ja hänen oikeuksiaan on nostettu keskusteluun.
Tutkimus rajautuu lähtökohtaisesti tarkastelemaan sitä, miten muutoksenhakuoikeuden käyttö on meillä voimassa olevan lainsäädännön mukaan järjestetty. Tarkastelu kohdistuu varsinaisiin muutoksenhakukeinoihin, eli valitukseen ensin hovioikeuteen ja tämän jälkeen korkeimpaan oikeuteen. Tutkielman fokus on suunnattu hovioikeuksissa nykyisin voimassa olevaan jatkokäsittelylupajärjestelmään, jota laajennettiin merkittävästi lokakuun 2015 alusta. Jatko-käsittelylupajärjestelmä ei rajoita muutoksenhakuoikeuden käyttämistä, mutta asettaa proses-sin etenemiselle tiettyjä edellytyksiä. Järjestelmän soveltamisalan laajentamiseen liittyy asi-anomistajan kannalta ongelmallisuutta. Lisäksi selvitetään korkeimman oikeuden valituslupa-käytäntöä sekä nykyistä roolia prejudikaattituomioistuimena ja alempien oikeusasteiden lain-käytön ohjaajana. Liitännäisenä kysymyksenä tarkastellaan vielä käsittelyn keston merkitystä sekä jatkokäsittely- valitusluparatkaisujen perustelemiseen liittyviä kysymyksiä ja oikeustur-vaongelmia.
Tutkimuksen lähteinä on hyödynnetty alan kirjallisuutta, joista keskeisimpänä voidaan mainita muun muassa Antti Jokelan tuotanto sekä toisaalta myös Perusoikeudet-kokoelmateos. Lisäksi lähteenä on hyödynnetty eri uudistusvaiheisiin liittyviä esitöitä ja lisäksi aihepiiriin liittyvää artikkelikirjoittelua. Myös oikeuskäytäntöä on tutkielmassa tuotu esille.