Deskriptiivinen indeksiteoria ja työvoimakustannusindeksi
Vuorio, Johanna (2018-09-26)
Deskriptiivinen indeksiteoria ja työvoimakustannusindeksi
(26.09.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018100837857
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018100837857
Tiivistelmä
Indeksiteoriaa on tutkittu paljon, mutta monista keskeisistä kysymyksistä, kuten parhaasta indeksikaavasta, ei ole yksimielisyyttä. Tässä pro gradu -tutkielmassa on tarkoituksena selvittää, mikä indeksikaava ja siihen yhdistetty konstruointistrategia antavat tarkimman kuvan työvoimakustannusten muutoksista. Lisäksi tarkastellaan erilaisten aineistojen vaikutusta siihen, miten indeksikaavan ja konstruointistrategian valinta tulisi tehdä. Indeksikaavoja vertaillaan niin numeeristen tulosten pohjalta kuin aksiomaattisenkin hyvyyden perusteella. Tutkimus suoritettiin kahdella eri aineistolla, Tilastokeskuksen tuottamalla työvoimakustannusindeksin aineistolla ja keinotekoisesti muodostetulla aineistolla. Kummallekin aineistolle suoritettiin indeksilaskennat samoilla menetelmillä.
Tutkimuksen tulosten mukaan tarkimman kuvan työvoimakustannusten muutoksista antaa superlatiivisten indeksien jälkeen geometrinen Laspeyresin indeksi, joka konstruoidaan kantastrategialla. Kaavan ja strategian valinta tehtiin yhdistämällä numeeriset tulokset aksiomaattisiin perusteluihin ja aiempiin tutkimustuloksiin. Mikäli valittaisiin käytettäväksi superlatiivinen indeksi kuten Fisherin ideaali indeksi, suositellaan käytettäväksi ketjustrategiaa. Superlatiivisten indeksien tapauksessa päädyttiin ketjustrategiaan, koska kyseisillä indekseillä ei tulosten perusteella ole ketjuharhaa ja ketjutus mahdollistaa uusien ja häviävien yritysten huomioimisen joustavasti.
Tutkimuksen toisessa osassa vertailtiin kanta- ja ketjustrategioita kahdella erilaisella aineistolla. Työvoimakustannusindeksin aineistolla kantastrategialla lasketut indeksit ovat lähempänä superlatiivisia indeksejä kuin ketjustrategialla lasketut. Myös Laspeyres-Paasche-hajonta on kantastrategialla pienempi. Keinotekoisella aineistolla, joka ei sisällä kausivaihtelua, tulokset ovat päinvastaiset. Tulosten perusteella ei voida tehdä selkeää valintaa kummankaan strategian paremmuudesta vaan strategian valinta on tehtävä aineistokohtaisesti.
Tutkimuksen tulosten mukaan tarkimman kuvan työvoimakustannusten muutoksista antaa superlatiivisten indeksien jälkeen geometrinen Laspeyresin indeksi, joka konstruoidaan kantastrategialla. Kaavan ja strategian valinta tehtiin yhdistämällä numeeriset tulokset aksiomaattisiin perusteluihin ja aiempiin tutkimustuloksiin. Mikäli valittaisiin käytettäväksi superlatiivinen indeksi kuten Fisherin ideaali indeksi, suositellaan käytettäväksi ketjustrategiaa. Superlatiivisten indeksien tapauksessa päädyttiin ketjustrategiaan, koska kyseisillä indekseillä ei tulosten perusteella ole ketjuharhaa ja ketjutus mahdollistaa uusien ja häviävien yritysten huomioimisen joustavasti.
Tutkimuksen toisessa osassa vertailtiin kanta- ja ketjustrategioita kahdella erilaisella aineistolla. Työvoimakustannusindeksin aineistolla kantastrategialla lasketut indeksit ovat lähempänä superlatiivisia indeksejä kuin ketjustrategialla lasketut. Myös Laspeyres-Paasche-hajonta on kantastrategialla pienempi. Keinotekoisella aineistolla, joka ei sisällä kausivaihtelua, tulokset ovat päinvastaiset. Tulosten perusteella ei voida tehdä selkeää valintaa kummankaan strategian paremmuudesta vaan strategian valinta on tehtävä aineistokohtaisesti.