Kirurgisen erikoisalan vaikutus lasten suprakondylaarimurtumien hoidon tuloksiin
Saarinen, Antti (2018-09-26)
Kirurgisen erikoisalan vaikutus lasten suprakondylaarimurtumien hoidon tuloksiin
(26.09.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018101038033
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018101038033
Tiivistelmä
Suprakondylaariset humerusmurtumat (supracondylar humerus fracture) ovat yleisimpiä
lasten leikkaushoitoa vaativia murtumia. Vammamekanismina on tyypillisesti
putoaminen ojennetun käden varaan. Dislokoituneeseen suprakondylaarimurtumaan
liittyy riski hermo- ja verisuonivaurioihin, puutteellisen reduktion aiheuttamaan
liikelaajuuden rajoittumiseen tai kantokulman pienenemiseen (cubitus
varus -virheasento) ja kyynärvarren aitiopaineoireyhtymään. Suurin osa
komplikaatioista olisi vältettävissä asianmukaisella hoidolla.
Lastenkirurgeilla on Suomessa ollut vahva asema lasten murtumien hoidossa ja on
arvioitu, että lastenkirurgit hoitavat valtaosan lasten suprakondylaarimurtumista, mikä
poikkeaa muiden länsimaiden käytäntöistä. Tutkimuksessa vertailtiin erikoistuvien
lääkärien, lastenkirurgian erikoislääkärien ja ortopedien leikkaushoidon tuloksia.
Aineisto koostuu Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2005-2015
leikatuista lasten suprakondylaarimurtumista. Tutkimuksen mukaan ortopedeilla oli
tilastollisesti merkitsevästi vähemmän epätyydyttäviä reduktioita, avoimia reduktioita ja
komplikaatioita. Tutkimuksen mukaan leikkaushoidon laatu paranisi toimenpiteiden
keskittämisellä ortopedian ja traumatologian erikoislääkäreille.
lasten leikkaushoitoa vaativia murtumia. Vammamekanismina on tyypillisesti
putoaminen ojennetun käden varaan. Dislokoituneeseen suprakondylaarimurtumaan
liittyy riski hermo- ja verisuonivaurioihin, puutteellisen reduktion aiheuttamaan
liikelaajuuden rajoittumiseen tai kantokulman pienenemiseen (cubitus
varus -virheasento) ja kyynärvarren aitiopaineoireyhtymään. Suurin osa
komplikaatioista olisi vältettävissä asianmukaisella hoidolla.
Lastenkirurgeilla on Suomessa ollut vahva asema lasten murtumien hoidossa ja on
arvioitu, että lastenkirurgit hoitavat valtaosan lasten suprakondylaarimurtumista, mikä
poikkeaa muiden länsimaiden käytäntöistä. Tutkimuksessa vertailtiin erikoistuvien
lääkärien, lastenkirurgian erikoislääkärien ja ortopedien leikkaushoidon tuloksia.
Aineisto koostuu Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2005-2015
leikatuista lasten suprakondylaarimurtumista. Tutkimuksen mukaan ortopedeilla oli
tilastollisesti merkitsevästi vähemmän epätyydyttäviä reduktioita, avoimia reduktioita ja
komplikaatioita. Tutkimuksen mukaan leikkaushoidon laatu paranisi toimenpiteiden
keskittämisellä ortopedian ja traumatologian erikoislääkäreille.