Tavoitteena todellinen sivistys ja kansallinen sivistyneistö. : 1880-luvun aatteet Oulun suomalaisen yksityislyseon konventin jäsenten maailmankuvassa
Väyrynen, Riikka (2018-09-20)
20.09.2018
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on:
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018101638349
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018101638349
Tiivistelmä
Tutkin kristillisyyteen pohjaavan perinteisen ajatustavan ja uusien liberaalien aatteiden kohtaamista Oulun suomalaisen yksityislyseon oppilaiden maailmankuvassa 1880-luvulla. Yksityislyseon oppilaat olivat pääosin maalta kotoisin olevia ensimmäisen polven oppikoululaisia, joiden tavoitteena oli koulutuksen myötä tulla osaksi sivistyneistöä. Yhteiskunnallisen nousun lisäksi 1880-luvun uudet aatteet – esimerkiksi darvinismi, uskonnollinen liberalismi ja kirjallisuuden realismi – haastoivat oppilaat pohtimaan sivistysideaalia: mitä on todellinen sivistys, mihin sen tulisi pohjautua ja millainen on oikea sivistyneistö.
Lähdeaineistonani on yksityislyseon oppilasyhdistyksen eli konventin (1879–88) tuottama materiaali, joka sisältyy Kansallisarkiston Oulun toimipaikassa olevaan Oulun lyseon arkistoon. Konventin kokousten pöytäkirjaan kirjattujen keskustelujen ja konventin lehden Toivon-Tähden kirjoitusten pohjalta tarkastelen konventin jäsenten sivistysideaalia ja suhtautumista uusiin aatteisiin vuosikymmenen eri vaiheissa.
Tutkielmassani olen käyttänyt aatehistoriallista viitekehystä ja maailmankuvan käsitettä. Maailmankuva on tutkielmassani kohde, joka tulee esiin toiminnassa eli kirjoitetussa materiaalissa esitetyissä mielipiteissä. Toisaalta maailmankuva väline, jonka avulla pyrin ymmärtämään jäsenten motiiveja konventtitoimintaan eli sitä miksi oppilaat kirjoittivat tutkimani aineiston.
Kristillisyyteen pohjaava kansallis-konservatiivinen maailmankuva säilyi konventissa vallitsevana koko sen olemassaolon ajan. Konventtitoimintaa ohjasi ajatus suuresta kansallisesta asiasta, suomenkielisen kansallisen sivistyneistön luomisesta, jota varten lyseon oppilaat harjoittelivat tulevassa tehtävässään tarvittavia taitoja. Ihanteen mukaan sivistynyt henkilö oli oppinut ja siveellinen kansan palvelija, jonka kiinnostus tietoon oli aitoa, ei omaan hyötyyn tähtäävää. Todellisen sivistyksen kristillissiveellisen perustan asettivat kyseenalaisiksi vuosikymmenen alussa luonnontieteelliset teoriat ja 1880-luvun loppupuolella kirjallinen realismi. Vuoden 1884 jälkeen kielikysymystä laajempi yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus nousi konventin jäseniä kiinnostavaksi teemaksi, johon ei haettu perusteluja uskonnosta, vaan liberaaleista ihmisarvon ja vapauden ihanteista. Uskonnon merkityksestä jäsenten maailmankuvassa kertoo se että, mitä suoremmin uudet aatteet haastoivat kristillistä uskoa tai arvoja, sitä torjuvammin niihin suhtauduttiin.
Lähdeaineistonani on yksityislyseon oppilasyhdistyksen eli konventin (1879–88) tuottama materiaali, joka sisältyy Kansallisarkiston Oulun toimipaikassa olevaan Oulun lyseon arkistoon. Konventin kokousten pöytäkirjaan kirjattujen keskustelujen ja konventin lehden Toivon-Tähden kirjoitusten pohjalta tarkastelen konventin jäsenten sivistysideaalia ja suhtautumista uusiin aatteisiin vuosikymmenen eri vaiheissa.
Tutkielmassani olen käyttänyt aatehistoriallista viitekehystä ja maailmankuvan käsitettä. Maailmankuva on tutkielmassani kohde, joka tulee esiin toiminnassa eli kirjoitetussa materiaalissa esitetyissä mielipiteissä. Toisaalta maailmankuva väline, jonka avulla pyrin ymmärtämään jäsenten motiiveja konventtitoimintaan eli sitä miksi oppilaat kirjoittivat tutkimani aineiston.
Kristillisyyteen pohjaava kansallis-konservatiivinen maailmankuva säilyi konventissa vallitsevana koko sen olemassaolon ajan. Konventtitoimintaa ohjasi ajatus suuresta kansallisesta asiasta, suomenkielisen kansallisen sivistyneistön luomisesta, jota varten lyseon oppilaat harjoittelivat tulevassa tehtävässään tarvittavia taitoja. Ihanteen mukaan sivistynyt henkilö oli oppinut ja siveellinen kansan palvelija, jonka kiinnostus tietoon oli aitoa, ei omaan hyötyyn tähtäävää. Todellisen sivistyksen kristillissiveellisen perustan asettivat kyseenalaisiksi vuosikymmenen alussa luonnontieteelliset teoriat ja 1880-luvun loppupuolella kirjallinen realismi. Vuoden 1884 jälkeen kielikysymystä laajempi yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus nousi konventin jäseniä kiinnostavaksi teemaksi, johon ei haettu perusteluja uskonnosta, vaan liberaaleista ihmisarvon ja vapauden ihanteista. Uskonnon merkityksestä jäsenten maailmankuvassa kertoo se että, mitä suoremmin uudet aatteet haastoivat kristillistä uskoa tai arvoja, sitä torjuvammin niihin suhtauduttiin.