Perinteisistä oppimisympäristöistä villeihin : Sitoutuneisuuden taso viidesluokkalaisilla oppilailla perinteisessä oppikirjaympäristössä ja digitaalisessa ViLLE-oppimisympäristössä matematiikan oppitunneilla
Aaltonen, Antti; Hotanen, Valtteri (2018-10-05)
Perinteisistä oppimisympäristöistä villeihin : Sitoutuneisuuden taso viidesluokkalaisilla oppilailla perinteisessä oppikirjaympäristössä ja digitaalisessa ViLLE-oppimisympäristössä matematiikan oppitunneilla
(05.10.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018101638329
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018101638329
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin viidesluokkalaisten oppilaiden sitoutuneisuuden tasoa perinteisessä ja digitaalisessa oppimisympäristössä matematiikan oppitunneilla. Sitoutuneisuuden tasoa arvioitiin LIS-YC-asteikon (Laevers 1997) avulla. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, missä määrin viidennen luokan oppilaat sitoutuvat perinteiseen oppikirjaympäristöön ja digitaaliseen ViLLE-oppimisympäristöön. Lisäksi tutkittiin oppilaiden sitoutuneisuuden tason vaihtelua oppituntien aikana. Lopuksi selvitettiin vielä, pysyykö tapausoppilaiden sitoutumisen taso samansuuntaisena eri oppimisympäristöissä.
Tässä tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty syksyllä 2017 ja se käsittää sitoutuneisuuden tason arviot 14:stä viidennen luokan oppilaasta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin ei-osallistavaa havainnointia. Aineisto analysoitiin käyttäen sitoutuneisuuden tasoa mittaavaa The Leuven Involvement Scale for Young Children -asteikkoa (LIS-YC; Laevers 1997). Lisäksi kahden oppilaan sitoutuneisuutta arvioitiin tapaustutkimuksen keinoin. Tutkimusjoukosta valikoitiin kaksi ääritapausta, kuten muun muassa Bamberg, Laine ja Jokinen (2007) tapaustutkimusta tehdessä suosittelevat.
Tulokset osoittivat sitoutuneisuuden tason laskevan oppitunnin alusta oppitunnin loppuun sekä perinteisessä että digitaalisessa oppimisympäristössä. Perinteisen oppimisympäristön oppitunneilla oppilaiden sitoutuneisuuden tason lasku alkutunnista kohti lopputuntia oli lineaarista, kun taas digitaalisessa oppimisympäristössä sitoutuneisuuden taso pysyi lähes yhtä korkealla tunnin alku- ja keskivaiheessa negatiivisen muutoksen tapahtuessa vasta tunnin loppua kohden. Sitoutuneisuuden taso muuttui tilastollisesti merkitsevästi oppituntien alusta oppituntien loppuun molemmissa oppimisympäristöissä.
Tutkijat arvioivat sitoutuneisuuden tason hieman korkeammaksi digitaalisessa oppimisympäristössä. Erityisesti sitoutuneisuuden taso oli korkeampaa oppituntien keskikohdassa digitaalisessa oppimisympäristössä verrattuna perinteiseen. Kahden tapausoppilaan sitoutuneisuuden taso näytti pysyvän samansuuntaisena riippumatta oppimisympäristöstä. Vahva sitoutuneisuus perinteisessä oppimisympäristössä näyttää olevan yhteydessä vahvaan sitoutuneisuuteen myös digitaalisessa oppimisympäristössä.
Tässä tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty syksyllä 2017 ja se käsittää sitoutuneisuuden tason arviot 14:stä viidennen luokan oppilaasta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin ei-osallistavaa havainnointia. Aineisto analysoitiin käyttäen sitoutuneisuuden tasoa mittaavaa The Leuven Involvement Scale for Young Children -asteikkoa (LIS-YC; Laevers 1997). Lisäksi kahden oppilaan sitoutuneisuutta arvioitiin tapaustutkimuksen keinoin. Tutkimusjoukosta valikoitiin kaksi ääritapausta, kuten muun muassa Bamberg, Laine ja Jokinen (2007) tapaustutkimusta tehdessä suosittelevat.
Tulokset osoittivat sitoutuneisuuden tason laskevan oppitunnin alusta oppitunnin loppuun sekä perinteisessä että digitaalisessa oppimisympäristössä. Perinteisen oppimisympäristön oppitunneilla oppilaiden sitoutuneisuuden tason lasku alkutunnista kohti lopputuntia oli lineaarista, kun taas digitaalisessa oppimisympäristössä sitoutuneisuuden taso pysyi lähes yhtä korkealla tunnin alku- ja keskivaiheessa negatiivisen muutoksen tapahtuessa vasta tunnin loppua kohden. Sitoutuneisuuden taso muuttui tilastollisesti merkitsevästi oppituntien alusta oppituntien loppuun molemmissa oppimisympäristöissä.
Tutkijat arvioivat sitoutuneisuuden tason hieman korkeammaksi digitaalisessa oppimisympäristössä. Erityisesti sitoutuneisuuden taso oli korkeampaa oppituntien keskikohdassa digitaalisessa oppimisympäristössä verrattuna perinteiseen. Kahden tapausoppilaan sitoutuneisuuden taso näytti pysyvän samansuuntaisena riippumatta oppimisympäristöstä. Vahva sitoutuneisuus perinteisessä oppimisympäristössä näyttää olevan yhteydessä vahvaan sitoutuneisuuteen myös digitaalisessa oppimisympäristössä.