Ikuisen ongelman ratkojat : Pohjois-Korean turvallistamisen uudelleentuottaminen Bill Clintonista Donald Trumpiin
Hakanpää, Keimo (2018-10-10)
Ikuisen ongelman ratkojat : Pohjois-Korean turvallistamisen uudelleentuottaminen Bill Clintonista Donald Trumpiin
Hakanpää, Keimo
(10.10.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018102538731
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018102538731
Tiivistelmä
Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean välinen suhde on jatkuvasti kansainvälisen politiikan tutkijoiden mielenkiinnon kohteena. Pohjois-Korea on ollut perustamisestaan asti Yhdysvaltojen huolenaiheena. Huolet kulminoituivat 1950-luvun alussa Korean sotaan, joka päättyi pattitilanteeseen. Korean niemimaalla on voimassa tulitauko mutta aselepoa Koreoiden välillä ei ole solmittu. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä Pohjois-Korea on jatkanut ihmisoikeuksien ja demokratian polkemista ja kehittänyt aseistustaan. Vuonna 2006 maa suoritti ensimmäisen ydinkokeensa.
Teoreettisena viitekehyksenä on turvallistamisteoria. Turvallistamisteorian mukaan puheaktilla tuotetaan turvallisuusuhka, joka asettaa viitatun objektin niin vakavasti uhatuksi, että turvallistajan on pakko ryhtyä poikkeaviin toimenpiteisiin kehityksen estämiseksi. Alkuperäinen turvallistamisteoria korosti yleisön merkitystä turvallistamispuheen hyväksyjänä. Keskustelussa Pohjois-Koreasta turvallisuusasioista on kuitenkin tullut nk. dominoiva logiikka. Tämä työ ei arvio turvallistamispuheen onnistuneisuutta yleisön reaktioita arvioimalla. Toinen erottava tekijä turvallistamisteorian käyttöön on ajan merkitys. Alkuperäinen teoretisointi yksinkertaistaa ajan merkitystä ja näkee turvallistamisen yhtenä tapahtumana. Tutkielmassani turvallistaminen on pitkäkestoinen prosessi. Tutkimustehtävänä onkin selvittää, minkälaisia muutoksia Pohjois-Korean turvallistamisessa on tapahtunut vuosien 1993-2018 välillä.
Tutkimuskysymykseen vastataan tutkimalla Yhdysvaltojen presidenttien puheita Pohjois-Korean liittyen. Muutoksen arvioinnissa peilataan presidenttien puheita erilaisia diskursseja vastaan. Presidenttien puheet arvioidaan niiden sisältämien sotaan/rauhaan ja Yhdysvaltojen/kansainvälisten organisaatioiden viittausten perusteella. Lisäksi puheista analysoidaan uudet Pohjois-Koreaan liittyvät sanavalinnat.
Keskeisinä tutkimustuloksina huomasin, että Republikaani-puolueen presidentit ovat valtaan astuessaan käyttäneet kovaa retoriikkaa Pohjois-Koreaa vastaan, mutta molemmat ovat lieventäneet retoriikkaansa presidenttikausiensa edetessä. Demokraattisen-puolueen presidentit ovat olleet retoriikassaan hyvin rauhallisia. Presidentti Obaman kausi oli jatkuvien Pohjois-Korean ydinkokeiden ja ohjuslaukaisujen sävyttämä mutta Obaman retoriikassa syntyi muutos vasta syyskuun 2016 ydinkokeen jälkeen. George Bush puolestaan hyödynsi esimerkiksi syyskuun 11. päivän terrori-iskuja myös Pohjois-Korean vastaisessa retoriikassaan. Kaikki presidentit ovat pyrkineet erilaisin neuvotteluprosessein ratkaisemaan Pohjois-Korean ja kriisin ja he ovat pyrkineet retoriikassaan esittämään tehtyjä sopimuksia suurina voittoina omalle hallinnolleen. Todellisuudessa presidentit ovat kerta toisensa jälkeen joutuneet pettymään toiveissaan ja turvallistamisretoriikkaa on jouduttu uudelleen voimistamaan.
Teoreettisena viitekehyksenä on turvallistamisteoria. Turvallistamisteorian mukaan puheaktilla tuotetaan turvallisuusuhka, joka asettaa viitatun objektin niin vakavasti uhatuksi, että turvallistajan on pakko ryhtyä poikkeaviin toimenpiteisiin kehityksen estämiseksi. Alkuperäinen turvallistamisteoria korosti yleisön merkitystä turvallistamispuheen hyväksyjänä. Keskustelussa Pohjois-Koreasta turvallisuusasioista on kuitenkin tullut nk. dominoiva logiikka. Tämä työ ei arvio turvallistamispuheen onnistuneisuutta yleisön reaktioita arvioimalla. Toinen erottava tekijä turvallistamisteorian käyttöön on ajan merkitys. Alkuperäinen teoretisointi yksinkertaistaa ajan merkitystä ja näkee turvallistamisen yhtenä tapahtumana. Tutkielmassani turvallistaminen on pitkäkestoinen prosessi. Tutkimustehtävänä onkin selvittää, minkälaisia muutoksia Pohjois-Korean turvallistamisessa on tapahtunut vuosien 1993-2018 välillä.
Tutkimuskysymykseen vastataan tutkimalla Yhdysvaltojen presidenttien puheita Pohjois-Korean liittyen. Muutoksen arvioinnissa peilataan presidenttien puheita erilaisia diskursseja vastaan. Presidenttien puheet arvioidaan niiden sisältämien sotaan/rauhaan ja Yhdysvaltojen/kansainvälisten organisaatioiden viittausten perusteella. Lisäksi puheista analysoidaan uudet Pohjois-Koreaan liittyvät sanavalinnat.
Keskeisinä tutkimustuloksina huomasin, että Republikaani-puolueen presidentit ovat valtaan astuessaan käyttäneet kovaa retoriikkaa Pohjois-Koreaa vastaan, mutta molemmat ovat lieventäneet retoriikkaansa presidenttikausiensa edetessä. Demokraattisen-puolueen presidentit ovat olleet retoriikassaan hyvin rauhallisia. Presidentti Obaman kausi oli jatkuvien Pohjois-Korean ydinkokeiden ja ohjuslaukaisujen sävyttämä mutta Obaman retoriikassa syntyi muutos vasta syyskuun 2016 ydinkokeen jälkeen. George Bush puolestaan hyödynsi esimerkiksi syyskuun 11. päivän terrori-iskuja myös Pohjois-Korean vastaisessa retoriikassaan. Kaikki presidentit ovat pyrkineet erilaisin neuvotteluprosessein ratkaisemaan Pohjois-Korean ja kriisin ja he ovat pyrkineet retoriikassaan esittämään tehtyjä sopimuksia suurina voittoina omalle hallinnolleen. Todellisuudessa presidentit ovat kerta toisensa jälkeen joutuneet pettymään toiveissaan ja turvallistamisretoriikkaa on jouduttu uudelleen voimistamaan.