Matalan riskin synnytysten tukeminen perhevalmennuksessa - terveydenhoitajien näkemykset kummikätilötoiminnasta

Abstract

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) synnytyssairaaloissa (Naistenklinikka, Kätilöopiston sairaala ja Jorvin sairaala) on otettu vuonna 2016 käyttöön ns. haikaramallinen eli matalan riskin synnytyksen hoito. Kummikätilötoiminta ja yhteistyö alueen äitiysneuvoloiden kanssa ovat osa matalan riskin synnytystoiminnan vahvistamista HYKS:n synnytyssairaaloissa. Kummikätilötoiminnalla tarkoitetaan synnytysyksiköiden ja neuvoloiden välistä toimintaa, jonka tavoitteena on matalan riskin synnytystoiminnan vahvistaminen, perhevalmennuksen kehittäminen, yhteistyön edistäminen ja tiedonkulun parantaminen. Tutkielman tarkoituksena oli kuvata terveydenhoitajien näkemyksiä kummikätilötoiminnasta. Lisäksi tarkasteltiin, miten terveydenhoitajat kuvasivat kummikätilötoiminnan vaikuttaneen tietoihinsa matalan riskin synnytyksistä sekä syn-nytyssairaaloiden ja neuvoloiden yhteistyöhön ja tiedonkulkuun. Tutkielman tavoitteena oli kehittää kummikätilötoimintaa vastaamaan terveydenhoitajien odotuksia. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä alueen neuvoloiden terveydenhoitajilta tammikuussa 2018 ja analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tutkimukseen osallistui 83 terveydenhoitajaa. Tutkielma osoitti, että terveydenhoitajat kokevat kummikätilötoiminnan tarpeellisena ja hyödyllisenä yhteistyömenetelmänä. Terveydenhoitajien mielestä kummikätilötoiminta on lisännyt heidän tietojaan matalan riskin synnytysten kriteereistä ja lääkkeettömistä ja lääkkeellisistä kivunlievityksistämenetelmistä. Terveydenhoitajat kokivat kummikätilötoiminnan merkitykselliseksi synnytysvalmennusta pitäessään. Kummikätilötoiminta on syventänyt synnytysyksiköiden ja neuvoloiden välistä yhteistyötä ja kehittänyt tiedonkulkua. Toisaalta osa terveydenhoitajista ei ollut tietoinen toiminnasta eikä heillä ollut mitään kokemuksia siitä. Toiminnan sisältö oli osalle vastaajista epäselvä. Toimintamuoto on ollut käytössä vasta muutaman vuoden eikä sen vaikuttavuutta ole tutkittu. Toimintaa tulisi tehostaa ja kehittää. Toiminnan tulisi olla yhtenäisempää sisällöltään ja sen tulisi olla nykyistä enemmän yhteydessä terveydenhoitajien käytännön työhön.