Desistanssi rikollisuudesta irrottautuneiden kertomana

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on desistanssi eli rikollisuudesta irrottautuminen. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia desistanssiprosesseja rakentuu rikollisuudesta irrottautuneiden kertomuksissa. Tutkielman aineisto koostuu seitsemän eri puolilla Suomea asuvan rikollisuudesta irrottautuneen henkilön haastatteluista. Aineiston analyysissa on käytetty metodina teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Tutkielman keskeisinä tutkimustuloksina on, että rikollisuudesta irrottautuneet tulkitsevat oman rikollisuutensa alkusyiden johtuvan lapsena ja nuorena koetuista vaikeuksista. Desistanssi on tulosten perusteella pitkä prosessi, jonka käynnistymiseen liittyy usein vielä palaamisia takaisin rikollisen toiminnan pariin. Rikollisuudesta irrottautumisen kannalta tärkeää on henkilön oma päätös toimia muutoksen mahdollistumisen eteen, mutta myös ympäristötekijöillä on vaikutusta irrottautumisen onnistumiseen. Rikollisuudesta irrottautuneet pitivät desistanssin onnistumiselle tärkeänä käsittelemättömien tunteiden kohtaamista. Uudenlaiseen identiteettiin kuuluu kokemus itsestä hyvänä, avuliaana ihmisenä. Monet haluavat rikollisuuden jälkeen auttaa muita ihmisiä ja ikään kuin maksaa takaisin aikaisempia tekojaan.

Tulosten perusteella rikollisuutta voidaan mahdollisesti ennaltaehkäistä puuttumalla varhain lasten ja nuorten ongelmiin. Tulokset myös puhuvat sen puolesta, että desistanssissa on mahdollista tukea asiakasta, vaikka tämä vielä olisi mukana rikollisessa toiminnassa. Sisäiset muutokset ovat saattaneet jo alkaa ja asiakas voi olla vastaanottavainen rikoksettomuutta tukevan identiteetin vahvistamiselle. Aikuissosiaalityössä voidaan auttaa desistanssiprosessia tukemalla asunnon saamisessa, työllistymisessä ja muissa taloudellisissa asioissa. Koska muiden auttaminen vahvistaa rikoksetonta identiteettiä myös irrottautumisen jälkeen, voi olla hyödyllistä tuoda esille mahdollisuuksia tällaiselle toiminnalle.