Tilintarkastajan rooli talousrikosten havaitsemisessa ja paljastamisessa

Abstract

Viime vuosina talousrikoksia on ilmennyt ennätyksellisen paljon. Vaikka talousrikosten vuosittainen määrä onkin suhteellisen pieni, niiden taloudelliset vaikutukset ovat merkittäviä. Lisäksi viime aikoina on käyty paljon keskusteluja tilintarkastajien velvollisuuksista havaita ja ilmiantaa talousrikoksia. Vuonna 2017 astui voimaan uusi laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä, joka toi tilintarkastajille uusia velvoitteita, kuten asiakkaiden entistä paremman tuntemisen.

Tämä tutkielma pyrkii selvittämään, miten tilintarkastusprosessissa huomioidaan mahdolliset talousrikokset sekä millainen on tilintarkastajan rooli talousrikosten havaitsemisessa ja ilmiantamisessa. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään, miten uusi rahanpesulaki vaikuttaa tilintarkastukseen. Tutkielman aihetta lähestytään sekä aiemman kirjallisuuden että haastatteluiden kautta. Teoriaosuuden tarkoitus on selvittää, miten aiemmat tutkimukset, lait ja standardit ohjaavat tilintarkastajaa toimimaan mahdollisten talousrikosten kohdalla. Tutkielman empiirinen osuus koostuu neljästä puolistrukturoidusta haastattelusta, joista saadut tilintarkastajien henkilökohtaiset kokemukset tuovat subjektiivista näkökulmaa tutkittavaan aiheeseen.

Tutkielman tuloksista käy ilmi, että talousrikosten valvonta tai etsintä ei varsinaisesti kuulu tilintarkastajien tehtäviin vaan talousrikosten estäminen ja havaitseminen ovat tilintarkastuksen sivutuotteita. Tilintarkastusvelvollisuus kuitenkin ennaltaehkäisee jossain määrin talousrikollisuutta, kun yhtiöt tietävät olevansa tarkastuksen kohteena. Ensisijainen vastuu väärinkäytöksistä on yhtiön johdolla ja tilintarkastajan tehtäviin kuuluu varmistaa, ettei tilinpäätöksessä kokonaisuutena ole virheellisyyttä. Jos tilintarkastajat havaitsevat merkkejä väärinkäytöksistä tai talousrikollisuudesta, tulisi heidän ensin keskustella asiasta yhtiön johdon kanssa. Tilintarkastajalla on velvollisuus ilmoittaa asiasta yhtiön ulkopuoliselle taholle, vain jos yhtiö itse ei reagoi ongelmaan. Poikkeuksena on rahanpesu, jolloin tilintarkastajan on aina tehtävä ilmoitus. Tutkielmassa käy myös ilmi, että uusi rahanpesulaki ei vaikuta suoraan tilintarkastusprosessiin, mutta se vaikutta tilintarkastuksen ympärillä tapahtuviin toimenpiteisiin. Tutkielmassa havaitaan, että laeista ja säädöksistä huolimatta tilintarkastajien keskuudessa ei ole selviä ja yhtenäisiä käytäntöjä, miten tulisi toimia talousrikosten kohdalla, vaan tilintarkastajien oma harkinta ja tapauskohtaisuus vaikuttavat paljastamismenettelyyn.