Työnantajan erityinen direktio-oikeus työturvallisuus-, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain tarkoittamissa häirintätilanteissa
Haukkasalo, Hanna (2018-11-12)
12.11.2018
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on:
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018112048673
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018112048673
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan työnantajan toimintavelvollisuutta ja keinoja puuttua häirintään ja muuhun epäasialliseen kohteluun. Tarkoituksena on tutkia perustaako häirintää koskeva lainsäädäntö työnantajalle laajemman, niin kutsutun erityisen direktio-oikeuden häirinnän selvittämiseksi ja lopettamiseksi.
Lainsäädäntö asettaa työnantajalle velvollisuuden selvittää ja puuttua työpaikalla tapahtuvaan häirintään ja epäasialliseen kohteluun käytettävissään olevilla keinoilla. Lainsäädännössä ei määritellä tarkasti työnantajan toimintavelvollisuuden sisältöä. Työnantajalla on oikeus päättää käyttämänsä keinot, mutta niiden tulee olla olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia.
Työturvallisuuslaki perustuu siihen, että työnantaja pystyy lopettamaan häirinnän omilla keinoillaan. Mikäli häirintään syyllistynyt ei lopeta epäasiallista toimintaansa lievemmistä toimenpiteistä huolimatta, työnantajan tulee käyttää ankarampia seuraamuksia, kunnes häirintä saadaan päättymään. Työoikeudellinen lähtökohta on työntekijän työsopimus ja siinä sovitut asiat ja oleelliset muutokset työsuhteenehtoihin edellyttävät yleensä työsuhteen päättämisperusteen olemassa oloa, ellei työntekijä muuten niihin suostu. Työnantaja voi kuitenkin joutua määräämään häirinnän lopettamiseksi myös sellaisesta, mikä ei kuulu työntekijän työsopimuksen piiriin. Työturvallisuuslaki asettaa myös työntekijälle velvollisuuden noudattaa työnantajan toimivaltansa mukaisesti antamia määräyksiä ja ohjeita ja välttämään itse syyllistymästä häirintään. Näillä perusteilla voidaan tulkita työturvallisuuslain perustavan työnantajalle tavallista laajemman direktio-oikeuden määrätä välttämättömiksi katsomistaan, työntekijän työsopimukseen kuulumattomistakin toimenpiteistä häirinnän lopettamiseksi ilman, että siitä erikseen sovitaan.
Tutkielmassa käyttämäni tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen menetelmä. Selvitin tutkielmassani voimassa olevan oikeuden sisältöä häirintään ja epäasialliseen kohteluun liittyvän lainsäädännön ja sen esitöiden avulla, sekä oikeuskirjallisuutta ja kotimaista oikeuskäytäntöä hyödyntäen.
Lainsäädäntö asettaa työnantajalle velvollisuuden selvittää ja puuttua työpaikalla tapahtuvaan häirintään ja epäasialliseen kohteluun käytettävissään olevilla keinoilla. Lainsäädännössä ei määritellä tarkasti työnantajan toimintavelvollisuuden sisältöä. Työnantajalla on oikeus päättää käyttämänsä keinot, mutta niiden tulee olla olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia.
Työturvallisuuslaki perustuu siihen, että työnantaja pystyy lopettamaan häirinnän omilla keinoillaan. Mikäli häirintään syyllistynyt ei lopeta epäasiallista toimintaansa lievemmistä toimenpiteistä huolimatta, työnantajan tulee käyttää ankarampia seuraamuksia, kunnes häirintä saadaan päättymään. Työoikeudellinen lähtökohta on työntekijän työsopimus ja siinä sovitut asiat ja oleelliset muutokset työsuhteenehtoihin edellyttävät yleensä työsuhteen päättämisperusteen olemassa oloa, ellei työntekijä muuten niihin suostu. Työnantaja voi kuitenkin joutua määräämään häirinnän lopettamiseksi myös sellaisesta, mikä ei kuulu työntekijän työsopimuksen piiriin. Työturvallisuuslaki asettaa myös työntekijälle velvollisuuden noudattaa työnantajan toimivaltansa mukaisesti antamia määräyksiä ja ohjeita ja välttämään itse syyllistymästä häirintään. Näillä perusteilla voidaan tulkita työturvallisuuslain perustavan työnantajalle tavallista laajemman direktio-oikeuden määrätä välttämättömiksi katsomistaan, työntekijän työsopimukseen kuulumattomistakin toimenpiteistä häirinnän lopettamiseksi ilman, että siitä erikseen sovitaan.
Tutkielmassa käyttämäni tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen menetelmä. Selvitin tutkielmassani voimassa olevan oikeuden sisältöä häirintään ja epäasialliseen kohteluun liittyvän lainsäädännön ja sen esitöiden avulla, sekä oikeuskirjallisuutta ja kotimaista oikeuskäytäntöä hyödyntäen.