Tie muuttuvana menneisyyden maisemana : Esimerkkinä Espoon pohjois- ja keskiosien historialliset tiet.
Moilanen, Sini (2018-11-21)
Tie muuttuvana menneisyyden maisemana : Esimerkkinä Espoon pohjois- ja keskiosien historialliset tiet.
(21.11.2018)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018112148796
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018112148796
Tiivistelmä
Pro gradun aiheena ovat historialliset tiet menneisyyden maisemina. Työssä pohditaan erityisesti menneisyyden maiseman näkymistä nykyisyydessä. Työn soveltavana osana on Espoon pohjois- ja kesiosien yleiskaavatyötä varten tehty inventointi kaava-alueen historiallisista teistä. Historialliset tiet ja tiemaisemat on inventoitu paikkatietoa hyödyntäen ja maastokäynnein. Vanhat kartat, valokuvat ja havainnointi ovat olleet tärkeimpinä lähteinä.
Historiallisten teiden maisemassa on viitteitä menneisyyden maisemaan. Tavoitteena on pohtia menneisyyden tiemaisema näyttäytymistä nykyisyydessä. Samalla maiseman muutoksen ja pysyvyyden dynamiikkaa pohditaan tiemaisemien arvottamisen näkökulmasta.
Historiallisten tiemaisemien luonne on moninainen. Tiekohteilla on omat ainutlaatuiset menneisyytensä ja merkityksenä. Tiekohteilla on oma paikan henki. Maiseman nykyinen luonne on verkostomainen. Toisaalta maisema on aistein tarkoituksen ja muistin kautta koettava kokonaisuus. Representoitua maisemaa ovat kulttuuriympäristöt ja kulttuurimaisemat. Representaatioiden pohjalla on aina perusteltu tulkinta tiedetystä maisemasta. Päivi Maarasen (2017) kuvaama verkostomainen kuvastaa maiseman moniulotteisuutta. Tiet muodostavat niin ajallisen kuin tilallisen verkoston. Maiseman käsikirjoituksenomaisuus on läsnä historiallisten teiden käytöissä, kun maisemaa muokataan jatkuvasti vastaamaan aikansa tarpeita. Hermeneuttinen tarkastelu syventää tietoa maisemasta. Maisema on sekä tutkimuksen kohde että lähde.
Suunnittelun näkökulmasta historiallisissa teissä korostuu niiden käyttöarvo. Käyttöarvon toteutuminen ei kuitenkaan ole este muiden arvojen, kuten säilyneisyyden tai historiallisten arvojen näkymiselle. Arvoihin kiinnittyy se, kuinka tiemaisemassa on viitteitä menneestä. Varsinaisen käytön ulkopuolelle jääneet merkittävät historialliset tiekohteet ovat muinaismuistolain nojalla rauhoitettavia muinaisjäännöksiä. Toisaalta monet käytöstä jääneet tieosuudet ovat tutkimusalueella paljonkäytettyjä virkistys- ja ratsastusreittejä.
Espoolainen historiallinen tiemaisema on monimuotoinen. Historiallinen tieverkosto muodostaa edelleen tutkimusalueen liikenteen rungon, joka on aikojen saatossa täydentynyt. Teiden joukosta löytyy arvokkaita kohteita, joiden luonnetta tulee vaalia muutospaineista huolimatta. Maiseman säilyminen on myös vetovoimatekijä, joka lisää houkuttelevuutta.
Historiallisten teiden maisemassa on viitteitä menneisyyden maisemaan. Tavoitteena on pohtia menneisyyden tiemaisema näyttäytymistä nykyisyydessä. Samalla maiseman muutoksen ja pysyvyyden dynamiikkaa pohditaan tiemaisemien arvottamisen näkökulmasta.
Historiallisten tiemaisemien luonne on moninainen. Tiekohteilla on omat ainutlaatuiset menneisyytensä ja merkityksenä. Tiekohteilla on oma paikan henki. Maiseman nykyinen luonne on verkostomainen. Toisaalta maisema on aistein tarkoituksen ja muistin kautta koettava kokonaisuus. Representoitua maisemaa ovat kulttuuriympäristöt ja kulttuurimaisemat. Representaatioiden pohjalla on aina perusteltu tulkinta tiedetystä maisemasta. Päivi Maarasen (2017) kuvaama verkostomainen kuvastaa maiseman moniulotteisuutta. Tiet muodostavat niin ajallisen kuin tilallisen verkoston. Maiseman käsikirjoituksenomaisuus on läsnä historiallisten teiden käytöissä, kun maisemaa muokataan jatkuvasti vastaamaan aikansa tarpeita. Hermeneuttinen tarkastelu syventää tietoa maisemasta. Maisema on sekä tutkimuksen kohde että lähde.
Suunnittelun näkökulmasta historiallisissa teissä korostuu niiden käyttöarvo. Käyttöarvon toteutuminen ei kuitenkaan ole este muiden arvojen, kuten säilyneisyyden tai historiallisten arvojen näkymiselle. Arvoihin kiinnittyy se, kuinka tiemaisemassa on viitteitä menneestä. Varsinaisen käytön ulkopuolelle jääneet merkittävät historialliset tiekohteet ovat muinaismuistolain nojalla rauhoitettavia muinaisjäännöksiä. Toisaalta monet käytöstä jääneet tieosuudet ovat tutkimusalueella paljonkäytettyjä virkistys- ja ratsastusreittejä.
Espoolainen historiallinen tiemaisema on monimuotoinen. Historiallinen tieverkosto muodostaa edelleen tutkimusalueen liikenteen rungon, joka on aikojen saatossa täydentynyt. Teiden joukosta löytyy arvokkaita kohteita, joiden luonnetta tulee vaalia muutospaineista huolimatta. Maiseman säilyminen on myös vetovoimatekijä, joka lisää houkuttelevuutta.