Arkipäivän arkkitehtuurin viimeinen linnake : Alvar Aallon suunnittelema typpitehdasalue Oulun Laanilassa
Taimi, Maija (2018-10-19)
Arkipäivän arkkitehtuurin viimeinen linnake : Alvar Aallon suunnittelema typpitehdasalue Oulun Laanilassa
(19.10.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018112148736
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018112148736
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee Arkkitehtitoimisto Alvar Aallon 1950- ja 1960-lukujen aikana tekemiä yhdyskunta- ja rakennussuunnitelmia Oulun Laanilassa sijaitsevalle typpitehdasalueelle modernin arkkitehtuurin ja teollisuusarkkitehtuurin tutkimuksen viitekehyksessä. Valtio-omisteisen Typpi Oy:n toimeksi antama hanke jatkoi toteutuneilta ja toteutumattomilta osiltaan Aallon pitkää uraa teollisuusarkkitehtuurin saralla mutta edusti yhtä aikaa poikkeuksellista suunnittelukohdetta arkkitehdin kypsän kauden tuotannossa.
Keskeisenä lähdeaineistona on käytetty alueen suunnitteluun liittyviä piirustuksia, rakennusselityksiä ja kirjeenvaihtoa. Tavoitteena on ollut selvittää, millä tavoin Aallon ajattelulle ja työlle keskeiset orgaanisen arkkitehtuurin periaatteet ja sosiaaliset tavoitteet toteutuivat Laanilan suunnitelmissa sekä millä tavalla hankkeen ajoittuminen ja pitkä kesto vaikuttivat kokonaisuuden muodostumiseen. Näkökulma on siis suunnittelijakeskeinen mutta ulottuu myös hanketta ympäröivään toimijaverkkoon sekä hankkeen yhdyskunnallisiin edellytyksiin. Tutkimuskysymysten kannalta olennaisiksi kohteiksi alueella osoittautuivat 1950-luvulla rakennetut työntekijöiden, insinöörien ja tehtaanjohtajan asuinrakennukset ja suurelta osin toteutumatta jääneet asuntoalueen kaavasuunnitelmat sekä 1960-luvun loppupuolella suunniteltu ja rakennettu tutkimuslaboratorio.
Hankkeen ensivaiheiden ajoittuminen Aallon uran murrosvaiheeseen ja toisaalta lähes kaksi vuosikymmentä jatkunut yhteistyö suunnittelijan ja tilaajan välillä ilmenevät Laanilan kokonaisuudessa esimerkiksi materiaalisina aikakerrostumina, Aallon sosiaaliselle asuntotuotannolle tavanomaisina, hyvää arkea tukevina ratkaisuina mutta toisaalta epätyypillisinä materiaalivalintoina, luontolähtöisenä suunnitteluna ja lopulta tutkimuslaboratorion ympäristöstään poikkeavana arkkitehtuurina. Näin ollen Aallon varhaisemman tuotannon ja kypsän kauden periaatteet ja tunnuspiirteet yhdistyvät Laanilassa ehyeksi kokonaisuudeksi, joka edustaa arkkitehdin tuotannossa pientä mutta olennaista osaa.
Keskeisenä lähdeaineistona on käytetty alueen suunnitteluun liittyviä piirustuksia, rakennusselityksiä ja kirjeenvaihtoa. Tavoitteena on ollut selvittää, millä tavoin Aallon ajattelulle ja työlle keskeiset orgaanisen arkkitehtuurin periaatteet ja sosiaaliset tavoitteet toteutuivat Laanilan suunnitelmissa sekä millä tavalla hankkeen ajoittuminen ja pitkä kesto vaikuttivat kokonaisuuden muodostumiseen. Näkökulma on siis suunnittelijakeskeinen mutta ulottuu myös hanketta ympäröivään toimijaverkkoon sekä hankkeen yhdyskunnallisiin edellytyksiin. Tutkimuskysymysten kannalta olennaisiksi kohteiksi alueella osoittautuivat 1950-luvulla rakennetut työntekijöiden, insinöörien ja tehtaanjohtajan asuinrakennukset ja suurelta osin toteutumatta jääneet asuntoalueen kaavasuunnitelmat sekä 1960-luvun loppupuolella suunniteltu ja rakennettu tutkimuslaboratorio.
Hankkeen ensivaiheiden ajoittuminen Aallon uran murrosvaiheeseen ja toisaalta lähes kaksi vuosikymmentä jatkunut yhteistyö suunnittelijan ja tilaajan välillä ilmenevät Laanilan kokonaisuudessa esimerkiksi materiaalisina aikakerrostumina, Aallon sosiaaliselle asuntotuotannolle tavanomaisina, hyvää arkea tukevina ratkaisuina mutta toisaalta epätyypillisinä materiaalivalintoina, luontolähtöisenä suunnitteluna ja lopulta tutkimuslaboratorion ympäristöstään poikkeavana arkkitehtuurina. Näin ollen Aallon varhaisemman tuotannon ja kypsän kauden periaatteet ja tunnuspiirteet yhdistyvät Laanilassa ehyeksi kokonaisuudeksi, joka edustaa arkkitehdin tuotannossa pientä mutta olennaista osaa.