Hopeinen kuu on teräksinen : Populaarimusiikin rehabilitaatio ja kommemoraatio suomalaisissa pop-monumenteissa
Peltomäki, Anna (2018-11-12)
Hopeinen kuu on teräksinen : Populaarimusiikin rehabilitaatio ja kommemoraatio suomalaisissa pop-monumenteissa
Peltomäki, Anna
(12.11.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018112148728
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018112148728
Tiivistelmä
Pro gradu -työni käsittelee suomalaisen populaarimusiikin edustajille omistettuja muistomerkkejä, joihin viittaan tutkielmassa kategorianmuodostuksella pop-monumentit. Tutkimuksen tarkoituksena on koota yhteen, dokumentoida sekä esittää alustavia tulkintalinjoja ilmiölle, jota taidehistoriallinen tutkimus ei toistaiseksi ole kattanut. Jälkimmäisen tutkimustavoitteen ongelmanasetteluna toimii suomalaisten pop-monumenttien suhde populaarimusiikin rehabilitaatioon ja kommemoraatioon. Kolmen tapausesimerkin avulla tarkastelen, millä tavalla 1960-luvulla alkanut suomalaisen populaarimusiikin ”arvonpalautus” ja nykyinen status laajasti kunnioitettuna ja muisteltuna (kansallisena) kulttuurina ilmenevät suomalaisissa pop-monumenteissa. Analyysin tukena hyödynnän suomalaisista pop-monumenteista tuottamaani valokuva-aineistoa, jota olen kartuttanut pääsääntöisesti kesiin 2016 ja 2017 ajoittuneiden pop-monumenttikiertueiden aikana.
Olavi Virran ensimmäiseen monumenttiin (Elämän virta, Aimo Taleva, 1984) Tampereella on usein viitattu Suomen varhaisimpana viihdetaiteilijalle pystytettynä muistomerkkinä. Tutkielmassani kuitenkin kyseenalaistan tämän muistomerkin väitetyn ensimmäisyyden. Tulkitsen abstraktin kuvanveiston konstruktivistista tyylisuuntaa edustavaa monumenttia rehabilitaatiotoiveen mukaisena pyrkimyksenä saattaa suomalainen populaarimusiikki korkeakulttuurisen arvokkuuden piiriin sekä torjua tabloidilehden organisoimaan hankkeeseen helposti liitettäviä populistisia lisämerkityksiä. Juankoskella sijaitsevaa Suomen ensimmäistä artistin elinaikaista pop-monumenttia, Juice Leskisen näköisveistosta (Villu Jaanisoo, 1992–1995) tarkastelen figuratiivisen suurmiesmonumenttiperinteen parodisena toisintona. Pop-monumentti havainnollistaa suurmiesmonumenttien itsensä kärsimää uskottavuuden katoa osana 1900-luvun lopulla voimistunutta antimonumentalistista ajattelua, minkä voidaan nähdä käänteisesti lisänneen edellytyksiä populaarisankarien monumenttien yleistymiselle. Topi Sorsakosken mustagraniittisessa monumentissa (Topi Sorsakoski -työryhmä, 2013) Ähtärissä postmoderni parodia on korvautunut kommemoratiivisella hartaudella. Monumenttiin kaiverrettu Sorsakosken albumijulkaisun kuva nivoo pop-monumentin populaarimusiikille erityiseen visuaaliseen kulttuuriin sekä autenttisuuteen populaarimusiikin sisäisenä arvottavana diskurssina.
Pro gradu -aineiston perusteella suomalaisista pop-monumenteista hahmottuu kuva niin hanketaustoiltaan kuin toteutuksiltaan monimuotoisesta ilmiöstä. Pyrkiessään ylläpitämään menetyksenalaisina koettujen suomalaisen iskelmän ja rockin parhaita muistoja erilaisia visuaalisia keinoja hyödyntävät pop-monumentit ovat osaltaan tulleet puhaltaneeksi uutta elämää jo päättyneeksi tuomittuun monumenttikulttuuriin.
Tutkielman liitteenä esitän luettelon kaikista tutkimusajankohtaan mennessä toteutuneista suomalaisista pop-monumenteista.
Olavi Virran ensimmäiseen monumenttiin (Elämän virta, Aimo Taleva, 1984) Tampereella on usein viitattu Suomen varhaisimpana viihdetaiteilijalle pystytettynä muistomerkkinä. Tutkielmassani kuitenkin kyseenalaistan tämän muistomerkin väitetyn ensimmäisyyden. Tulkitsen abstraktin kuvanveiston konstruktivistista tyylisuuntaa edustavaa monumenttia rehabilitaatiotoiveen mukaisena pyrkimyksenä saattaa suomalainen populaarimusiikki korkeakulttuurisen arvokkuuden piiriin sekä torjua tabloidilehden organisoimaan hankkeeseen helposti liitettäviä populistisia lisämerkityksiä. Juankoskella sijaitsevaa Suomen ensimmäistä artistin elinaikaista pop-monumenttia, Juice Leskisen näköisveistosta (Villu Jaanisoo, 1992–1995) tarkastelen figuratiivisen suurmiesmonumenttiperinteen parodisena toisintona. Pop-monumentti havainnollistaa suurmiesmonumenttien itsensä kärsimää uskottavuuden katoa osana 1900-luvun lopulla voimistunutta antimonumentalistista ajattelua, minkä voidaan nähdä käänteisesti lisänneen edellytyksiä populaarisankarien monumenttien yleistymiselle. Topi Sorsakosken mustagraniittisessa monumentissa (Topi Sorsakoski -työryhmä, 2013) Ähtärissä postmoderni parodia on korvautunut kommemoratiivisella hartaudella. Monumenttiin kaiverrettu Sorsakosken albumijulkaisun kuva nivoo pop-monumentin populaarimusiikille erityiseen visuaaliseen kulttuuriin sekä autenttisuuteen populaarimusiikin sisäisenä arvottavana diskurssina.
Pro gradu -aineiston perusteella suomalaisista pop-monumenteista hahmottuu kuva niin hanketaustoiltaan kuin toteutuksiltaan monimuotoisesta ilmiöstä. Pyrkiessään ylläpitämään menetyksenalaisina koettujen suomalaisen iskelmän ja rockin parhaita muistoja erilaisia visuaalisia keinoja hyödyntävät pop-monumentit ovat osaltaan tulleet puhaltaneeksi uutta elämää jo päättyneeksi tuomittuun monumenttikulttuuriin.
Tutkielman liitteenä esitän luettelon kaikista tutkimusajankohtaan mennessä toteutuneista suomalaisista pop-monumenteista.