Kohti ketterää elinvoimajohtamista : Case: Merikarvian kunta

Abstract

Meneillään olevat kuntien tehtäviin, rahoitukseen ja lainsäädännölliseen asemaan kohdistuvat muutokset edellyttävät kunnilta uudenlaista tapaa johtaa ja synnyttää elinvoimaa alueelleen. Uudessa tilanteessa kuntien on kyettävä hallitsemaan sidosryhmien verkostoja ja tunnistamaan elinvoiman kannalta tärkeitä muuttujia. Kaiken kaikkiaan kuntien osalta toimintaympäristön muutos edellyttää niiltä sopeutumista uuteen rooliin, jonka keskiössä on elinvoiman johtaminen.

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää minkälaisia elinvoimapolitiikan piirteitä meneillään oleva toimintaympäristön muutos edellyttää Merikarvian kunnan organisaatiolta ja johtamiselta. Lisäksi haluttiin selvittää, miten Merikarvian ylin viranhaltija- ja luottamushenkilöjohto kokee kunnan toimintaympäristön muutokset, sekä mitkä asiat elinvoimapolitiikan johtamisessa korostuvat, kun asiaa kysytään myös yrittäjiltä ja yhdistysaktiiveilta.

Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus ja sen aineisto koostuu Merikarvian kunnanvaltuutetuille osoitetusta sähköisestä Muutoskitkasta elinvoimaa-hankkeen kyselyn tuloksista, kunnan johtamista ohjaavista asiakirjoista sekä hankkeen kolmen fasilitoiden toteutetun työpajan loppuraporteista. Tutkimuksen osana rakennettiin teoreettinen ketterän elinvoimajohtamisen konseptimalli yhdistäen aikaisempaa tutkimusta kontingenssiteoriaan nojaavista ketterän organisaation malleista ja kuntien elinvoimajohtamisesta. Konseptimalli toimi tutkimuksen empiirisen aineiston teoreettisena kehyksenä. Tutkimuksen aineistotyypit analysoitiin teemoittelevalla sisällönanalyysilla.

Tulosten perusteella Merikarvian toimintaympäristön muutoksessa korostuu ihmisten elintapatottumusten muutokset, työllisyyskehitys ja työn muuttuminen, sote- ja maakuntauudistus, kunnan rahoituspohjan muutos, asukasluvun muutos, rakennemuutos ja kaupungistuminen, paine laajentaa kunnan päätöksentekopohjaa, sekä kunnan olemassaolon vaarantuminen. Luottamus ja työrauha poliittisten päättäjien ja operatiivisen johdon kesken nähdään tärkeänä elementtinä mutkattoman ja konfliktittoman toimintakulttuurin synnyttämiseksi. Ketteryys nähdään elinvoimajohtamisen keskeisenä piirteenä, jossa se ilmenee nopeutena reagoida, joustavuutena räätälöidä, sekä luovuutena ja innovatiivisuutena tehdä asiat omalla tavalla. Yritysten vahvan roolin ohella perinteisemmän elinkeinopoliittisen näkökulman rinnalle nousee yhteisöllisyyteen ja kansalaisaktivismiin kannustavia elementtejä, jotka puoltavat kolmannen sektorin tarpeiden huomioimista osana kunnan elinvoimapolitiikkaa.