Teknologinen kehitys ja työmarkkinoiden polarisaatio
Rauhala, Elina (2018-11-14)
Teknologinen kehitys ja työmarkkinoiden polarisaatio
Rauhala, Elina
(14.11.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018112949504
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018112949504
Tiivistelmä
Teknologiset vallankumoukset ovat aina aiheuttaneet huolta siitä, että uudet koneet ja laitteet johtaisivat pysyvään työttömyyden kasvuun. Tähän asti teknologinen kehitys on tuhonnut työpaikkoja, mutta aina on syntynyt uudenlaista työtä koneille menetetyn tilalle. Viimeaikaiset edistysaskeleet esimerkiksi tekoälyssä, robotiikassa ja koneoppimisessa ovat kuitenkin herättäneet epäilystä siitä, että tällä kertaa vaikutukset työmarkkinoihin olisivatkin radikaalimpia kuin aikaisemmin. Viime vuosikymmeninä on havaittu, että korkeasti koulutettujen työntekijöiden lisäksi vähiten koulutetut työntekijät ovat lisänneet osuuttaan koko työllisyydestä. Samaan aikaan työllisyys on heikentynyt koulutusjakauman keskiosassa. Tätä ilmiötä kutsutaan työmarkkinoiden polarisoitumiseksi.
Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tarkastella työmarkkinoiden polarisaatiota ja miten teknologinen kehitys vaikuttaa siihen. Tätä varten tutkielmassa tarkastellaan tuottavuuskasvun vaikutuksia talouteen sekä työmarkkinoiden dynamiikkaa. Hahmottelemalla tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet historiassa työvoiman kysyntään ja työmarkkinoiden rakenteeseen pyritään tarkastelemaan myös työn tulevaisuuteen liittyviä näkökulmia.
Empiiriset tutkimukset osoittavat työmarkkinoiden polarisoitumisen olevan havaittavissa noin 1990-luvulta alkaen kaikissa länsimaissa. Polarisoitumista selittää parhaiten niin kutsuttu rutinoitumishypoteesi, jonka mukaan informaatio- ja viestintäteknologian kehitys korvaa keskitason osaamisen rutiinityötehtäviä. Teknologia parantaa monien töiden tuottavuutta, mutta tekee paljon rutiinia sisältäviä ammatteja tarpeettomiksi. Rutiininomaiset työtehtävät on mahdollista kuvata selkeinä prosesseina tai sääntöjen avulla, joten ne pystytään ohjelmoida tietokoneen tai tietokoneohjatun laitteen tekemäksi. Koneet eivät kuitenkaan ainakaan vielä kykene suorittamaan abstrakteja ei-rutiininomaisia korkeapalkkaisia työtehtäviä eivätkä matalapalkkaisia manuaalisia palvelutöitä. Näin rutinoitumishypoteesi selittää keskipalkkaisten työtehtävien suhteellisen osuuden laskun sekä matala- ja korkeapalkkaisten työtehtävien suhteellisen osuuden kasvun. Polarisoitumisen syyksi on myös esitetty ulkoistamista, kysyntärakenteen muutosta ja työmarkkinainstituutioiden muutosta. Nämä eivät kuitenkaan selitä kaikkia polarisoitumisen piirteitä, vaan empirian mukaan rutinoitumishypoteesi on merkittävin selittäjä polarisoitumiselle.
Työn kysynnän rakenteen nopea ja paikoitellen vaikeasti ennustettavissa oleva muutos asettaa tarpeita instituutioiden ja työmarkkinoiden muutokselle. Työn tarjonnan täytyy kyetä reagoimaan nopeasti ja täsmällisesti teknologian tuomiin muutoksiin, jotta tuhoutuvan työn tilalle syntyisi uutta työtä. Yksi ehkä merkittävin tekijä toimivien työmarkkinoiden takaamiselle on laadukkaan koulutuksen tarjoaminen, joka mahdollistaa korkean tuottavuuden ja työvoiman sopeutumiskyvyn. Koulutusjärjestelmän täytyy kyetä reagoimaan muuttuviin osaamisvaatimuksiin ja tarjota täydentävää koulutusta koko työuran ajan. Tämän lisäksi työmarkkinoiden toimintamekanismien ja työlainsäädännön muutoksilla pystytään luomaan mahdollisimman kitkattomat ja liikkuvat työmarkkinat, jotka tukevat teknologian tuomia muutoksia.
Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tarkastella työmarkkinoiden polarisaatiota ja miten teknologinen kehitys vaikuttaa siihen. Tätä varten tutkielmassa tarkastellaan tuottavuuskasvun vaikutuksia talouteen sekä työmarkkinoiden dynamiikkaa. Hahmottelemalla tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet historiassa työvoiman kysyntään ja työmarkkinoiden rakenteeseen pyritään tarkastelemaan myös työn tulevaisuuteen liittyviä näkökulmia.
Empiiriset tutkimukset osoittavat työmarkkinoiden polarisoitumisen olevan havaittavissa noin 1990-luvulta alkaen kaikissa länsimaissa. Polarisoitumista selittää parhaiten niin kutsuttu rutinoitumishypoteesi, jonka mukaan informaatio- ja viestintäteknologian kehitys korvaa keskitason osaamisen rutiinityötehtäviä. Teknologia parantaa monien töiden tuottavuutta, mutta tekee paljon rutiinia sisältäviä ammatteja tarpeettomiksi. Rutiininomaiset työtehtävät on mahdollista kuvata selkeinä prosesseina tai sääntöjen avulla, joten ne pystytään ohjelmoida tietokoneen tai tietokoneohjatun laitteen tekemäksi. Koneet eivät kuitenkaan ainakaan vielä kykene suorittamaan abstrakteja ei-rutiininomaisia korkeapalkkaisia työtehtäviä eivätkä matalapalkkaisia manuaalisia palvelutöitä. Näin rutinoitumishypoteesi selittää keskipalkkaisten työtehtävien suhteellisen osuuden laskun sekä matala- ja korkeapalkkaisten työtehtävien suhteellisen osuuden kasvun. Polarisoitumisen syyksi on myös esitetty ulkoistamista, kysyntärakenteen muutosta ja työmarkkinainstituutioiden muutosta. Nämä eivät kuitenkaan selitä kaikkia polarisoitumisen piirteitä, vaan empirian mukaan rutinoitumishypoteesi on merkittävin selittäjä polarisoitumiselle.
Työn kysynnän rakenteen nopea ja paikoitellen vaikeasti ennustettavissa oleva muutos asettaa tarpeita instituutioiden ja työmarkkinoiden muutokselle. Työn tarjonnan täytyy kyetä reagoimaan nopeasti ja täsmällisesti teknologian tuomiin muutoksiin, jotta tuhoutuvan työn tilalle syntyisi uutta työtä. Yksi ehkä merkittävin tekijä toimivien työmarkkinoiden takaamiselle on laadukkaan koulutuksen tarjoaminen, joka mahdollistaa korkean tuottavuuden ja työvoiman sopeutumiskyvyn. Koulutusjärjestelmän täytyy kyetä reagoimaan muuttuviin osaamisvaatimuksiin ja tarjota täydentävää koulutusta koko työuran ajan. Tämän lisäksi työmarkkinoiden toimintamekanismien ja työlainsäädännön muutoksilla pystytään luomaan mahdollisimman kitkattomat ja liikkuvat työmarkkinat, jotka tukevat teknologian tuomia muutoksia.