Rahanpesu ja rahanpesun vastaisen sääntelyn mielekkyys taloustieteellisestä näkökulmasta
Tehi, Jarno (2018-11-28)
Rahanpesu ja rahanpesun vastaisen sääntelyn mielekkyys taloustieteellisestä näkökulmasta
Tehi, Jarno
(28.11.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018120750010
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018120750010
Tiivistelmä
Rahanpesun vastainen politiikka on viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana levinnyt hyvin laajasti ympäri maailman. Rahanpesun sanotaan olevan valtavaa ja sen uskotaan olevan vakava globaali uhka, joka vaarantaa valtioiden laillisen talouden ja yhteiskuntajärjestyksen. Nykyisin jokainen maailman valtio onkin käytännössä pakotettu sisällyttämään kansainväliset, rahanpesun vastaiset, standardit omaan lainsäädäntöönsä. Samaan aikaan, kun sääntelyn laajentumisesta aiheutuvat yksityiset kustannukset, eteenkin finanssisektorille, jatkavat kasvuaan, sääntelyn kiristämistä ajavat kansainväliset yhteisöt vaikuttavat olevan haluttomia selvittämään, mitä toimilla on todellisuudessa saavutettu. Perusteellisia tutkimuksia ongelman laadusta ja laajuudesta löytyykin edelleen hyvin vähän. Koska rahanpesun vastainen sääntely on kiristynyt 2000-luvulta lähtien myös Suomessa, on tämän tutkielman pääasiallisena tavoitteena arvioida taloustieteellisestä näkökulmasta sitä, miten mielekkäänä nykyistä lainsäädäntöä voidaan Suomessa pitää, mitä hyötyjä sillä on saavutettu ja minkälaisin kustannuksin näihin on päästy.
Tutkimusongelmaa lähestytään rikostaloustieteelle ominaisen odotetun hyödyn teorian avulla, jonka mukaan rikollisten oletetaan olevan hyötyään maksimoivia, rationaalisia toimijoita. Odotetun hyödyn teorian mukaan rikollisen päätösprosessiin voidaan vaikuttaa muuttamalla henkilön hyöty-kustannus -laskelmia rikostorjunnan avulla. Siten, ohjaamalla resursseja tehokkaasti rahanpesun torjuntaan, uskotaan myös rahanpesun taustalla olevan rikollisuuden vähenevän. Lähdeaineistona on käytetty lukuisia kotimaisia ja kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita, sekä muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Lisäksi lainsäädännön vaikuttavuutta on arvioitu lähinnä Tilastokeskuksesta ja Rahanpesun selvittelykeskuksesta saadun tilastoaineiston sekä Rahanpesun selvittelykeskuksen johtajan Pekka Vasaran ja rikoskomisario Heikki Majamaan kanssa käytyjen puhelinkeskustelujen perusteella.
Tutkimuksessa kävi ilmi, ettei nykyistä, lähinnä ilmoitusvelvollisten toimintaan nojaavaa, rahanpesun torjuntaa voida pitää erityisen tehokkaana. Ilmoitusmäärien kasvusta huolimatta rahanpesurikoksista annettujen tuomioiden määrät ovat edelleen suhteellisen vähäisiä ja rangaistukset lieviä. Lisäksi konfiskoitu omaisuus vaikuttaa olevan oletettuun rikoshyödyn määrään nähden lähinnä pisaroita meressä. Samaan aikaan sääntelyn yksityiselle sektorille aiheuttamat kustannukset vaikuttavat kasvavan vuosi vuodelta, eikä torjuntatoimilla näyttäisi olevan merkittävää vaikutusta huume- ja talousrikollisuuden määriin. On kuitenkin huomioitava, että tutkimusaineiston niukkuudesta ja epätäydellisyydestä johtuvien rajoituksien vuoksi ei saaduista tuloksista voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tuloksia voidaankin pitää ainoastaan hyvin alustavina ja tutkimusta aiheesta tarvitaan tulevaisuudessa huomattavasti enemmän myös Suomessa.
Tutkimusongelmaa lähestytään rikostaloustieteelle ominaisen odotetun hyödyn teorian avulla, jonka mukaan rikollisten oletetaan olevan hyötyään maksimoivia, rationaalisia toimijoita. Odotetun hyödyn teorian mukaan rikollisen päätösprosessiin voidaan vaikuttaa muuttamalla henkilön hyöty-kustannus -laskelmia rikostorjunnan avulla. Siten, ohjaamalla resursseja tehokkaasti rahanpesun torjuntaan, uskotaan myös rahanpesun taustalla olevan rikollisuuden vähenevän. Lähdeaineistona on käytetty lukuisia kotimaisia ja kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita, sekä muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Lisäksi lainsäädännön vaikuttavuutta on arvioitu lähinnä Tilastokeskuksesta ja Rahanpesun selvittelykeskuksesta saadun tilastoaineiston sekä Rahanpesun selvittelykeskuksen johtajan Pekka Vasaran ja rikoskomisario Heikki Majamaan kanssa käytyjen puhelinkeskustelujen perusteella.
Tutkimuksessa kävi ilmi, ettei nykyistä, lähinnä ilmoitusvelvollisten toimintaan nojaavaa, rahanpesun torjuntaa voida pitää erityisen tehokkaana. Ilmoitusmäärien kasvusta huolimatta rahanpesurikoksista annettujen tuomioiden määrät ovat edelleen suhteellisen vähäisiä ja rangaistukset lieviä. Lisäksi konfiskoitu omaisuus vaikuttaa olevan oletettuun rikoshyödyn määrään nähden lähinnä pisaroita meressä. Samaan aikaan sääntelyn yksityiselle sektorille aiheuttamat kustannukset vaikuttavat kasvavan vuosi vuodelta, eikä torjuntatoimilla näyttäisi olevan merkittävää vaikutusta huume- ja talousrikollisuuden määriin. On kuitenkin huomioitava, että tutkimusaineiston niukkuudesta ja epätäydellisyydestä johtuvien rajoituksien vuoksi ei saaduista tuloksista voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tuloksia voidaankin pitää ainoastaan hyvin alustavina ja tutkimusta aiheesta tarvitaan tulevaisuudessa huomattavasti enemmän myös Suomessa.