Raiskauksen määritteleminen uhrin puuttuvan suostumuksen kautta
Perälä, Annika (2018-11-12)
Raiskauksen määritteleminen uhrin puuttuvan suostumuksen kautta
(12.11.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018121350709
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018121350709
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan raiskauksen määritelmää. Raiskauksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää voimassa olevan oikeuden mukaan väkivallan käyttämistä, uhkaamista tai uhrin puolustuskyvyttömyyden hyväksikäyttämistä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, pitäisikö tästä lähtökohdasta luopua ja raiskaus määritellä rikoksen tekemisessä käytettävien keinojen ja hyväksikäytettävien olosuhteiden sijasta uhrin puuttuvan suostumuksen kautta, jolloin rangaistavaa olisi sukupuoliyhteyden harjoittaminen toisen henkilön kanssa ilman tämän henkilön antamaa pätevää suostumusta.
Tutkielman tarkoituksena on ottaa kantaa siihen, minkäsisältöinen raiskauksen tunnusmerkistön pitäisi olla ja antaa toimenpidesuosituksia tulevaisuuden mahdollista lainvalmistelutyötä varten. Kysymys on siten de lege ferenda -tyyppisestä tutkimuksesta. Koska kysymystä raiskauksen määritelmän muuttamisesta on käsitelty Ruotsissa huomattavasti laajemmin kuin Suomessa, hyödynnetään tutkielmassa runsaasti ruotsinkielistä lähdeaineistoa. Keskeisenä lähteenä on käytetty Ruotsissa laadittuja suostumuksen puuttumiseen perustuvan lainsäädännön etuja ja haittoja punnitsevia komiteanmietintöjä (SOU) sekä ainakin Petter Aspin teosta Sex och samtycke vuodelta 2010.
Tutkielmasta käy ilmi, että suostumuksen puuttumisella on merkitystä raiskauksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta jo nykyäänkin siitä huolimatta, ettei suostumuksen puuttuminen voimassa olevan oikeuden mukaan ole raiskausrikoksen itsenäinen tunnusmerkistötekijä. Voimassa olevaa raiskauksen määritelmää voidaan kuitenkin pitää monessa suhteessa ongelmallisena. Suojan kattavuuteen liittyvät ongelmat, seksuaalisen itsemääräämisoikeuden asema suojeltavana oikeushyvänä, kansainväliset näkökohdat ja monet muut seikat tukevat näkemystä, jonka mukaan raiskauksen määritelmää on muutettava. Kun raiskauksen määritelmän muuttamiseen ei tutkielman valossa liity myöskään mitään erityisiä lainsäädännöllisiä komplikaatioita, vaikuttaa raiskauksen määritteleminen uhrin puuttuvan suostumuksen kautta perustellulta. Tutkielmassa suositellaankin niin kutsuttuun suostumusmalliin siirtymistä.
Tutkielman tarkoituksena on ottaa kantaa siihen, minkäsisältöinen raiskauksen tunnusmerkistön pitäisi olla ja antaa toimenpidesuosituksia tulevaisuuden mahdollista lainvalmistelutyötä varten. Kysymys on siten de lege ferenda -tyyppisestä tutkimuksesta. Koska kysymystä raiskauksen määritelmän muuttamisesta on käsitelty Ruotsissa huomattavasti laajemmin kuin Suomessa, hyödynnetään tutkielmassa runsaasti ruotsinkielistä lähdeaineistoa. Keskeisenä lähteenä on käytetty Ruotsissa laadittuja suostumuksen puuttumiseen perustuvan lainsäädännön etuja ja haittoja punnitsevia komiteanmietintöjä (SOU) sekä ainakin Petter Aspin teosta Sex och samtycke vuodelta 2010.
Tutkielmasta käy ilmi, että suostumuksen puuttumisella on merkitystä raiskauksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta jo nykyäänkin siitä huolimatta, ettei suostumuksen puuttuminen voimassa olevan oikeuden mukaan ole raiskausrikoksen itsenäinen tunnusmerkistötekijä. Voimassa olevaa raiskauksen määritelmää voidaan kuitenkin pitää monessa suhteessa ongelmallisena. Suojan kattavuuteen liittyvät ongelmat, seksuaalisen itsemääräämisoikeuden asema suojeltavana oikeushyvänä, kansainväliset näkökohdat ja monet muut seikat tukevat näkemystä, jonka mukaan raiskauksen määritelmää on muutettava. Kun raiskauksen määritelmän muuttamiseen ei tutkielman valossa liity myöskään mitään erityisiä lainsäädännöllisiä komplikaatioita, vaikuttaa raiskauksen määritteleminen uhrin puuttuvan suostumuksen kautta perustellulta. Tutkielmassa suositellaankin niin kutsuttuun suostumusmalliin siirtymistä.