Joko-tai vai sekä-että : välitilan kontrapunktia Marja-Liisa Vartion novellikokoelmassa Maan ja veden välillä
Soukka, Maarit (2018-11-13)
Joko-tai vai sekä-että : välitilan kontrapunktia Marja-Liisa Vartion novellikokoelmassa Maan ja veden välillä
(13.11.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018121450891
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018121450891
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkimuksessani selvitän sitä, minkälaisia ilmenemismuotoja Suomen sotienjälkeiseen modernismiin liitetty välitilan käsite saa Marja-Liisa Vartion (1924–1966) novellikokoelmassa Maan ja veden välillä (1955) ja minkälaisena tämä käsite näyttäytyy näiden novellien pohjalta. Välitila olettaa käsitteenä ajatuksen joidenkin välissä olemisesta ja mahdollisesti samalla poolittuneesta asetelmasta. Modernismin yhteydessä tällaisina poolittuneina pareina on nähty esimerkiksi vanha ja uusi niin maailman, kirjallisuuden kuin kielenkin kohdalla, korkea ja matala kirjallisuus sekä yksilö ja yhteisö. Poolit on voitu nähdä toisaalta toisensa poissulkevina tai taistelevina osapuolina, mutta toisaalta osaa niistä on pyritty myös saamaan saman modernismin käsitteen alaisuuteen.
Tässä tutkimuksessa etsin yhtä tapaa lähestyä moninaisuuden yhtäaikaista olemassaoloa kontrapunktin käsitteen kautta. Kontrapunktiin liittyy ajatus kahden itsenäisen elementin yhtäaikaisesta olemassaolosta ja toisiinsa sitoutumisesta niin, että ne näyttäytyvät saman kokonaisuuden osina mutta elementit kuitenkin säilyttävät itsenäisyytensä. Tutkimuksessani tuon esiin sen, minkälaisen näkökulman ja välineen kontrapunkti tarjoaa välitilaisuuden analysointiin. Tutkimukseni lähtee liikkeelle kysymyksestä, minkälaisia välitilan käsitteeseen kytkeytyviä kontrapunktisia rakenteita, kulkuja ja elementtejä Vartion novelleista on löydettävissä. Tulen myös kysymään, miten kontrapunktin käy Vartion teksteissä: kantaako se loppuun saakka vai pyrkiikö jokin sen jäsenistä toista hallitsevaan tai toisen syrjäyttävään asemaan? Tarkasteluni sijoittuu kielen, havainnon, kerronnan, sisällön ja maailmannäkemysten tasoille.
Tutkimukseni pohjalta olen voinut todeta, että Vartion kokoelman novellit voivat näyttäytyä eräänlaisina vapaudenottoina tai jopa mielenilmauksina suhteessa 1950-luvun modernismin vaatimuksiin ja määrityksiin. Välitiloiksi luokiteltavia elementtejä löytyy novelleista kaikilta tarkastelemiltani tasoilta. Vartion novelleissa usein asioista esiintyy kaksi toisilleen vastakkaisilta vaikuttavaa puolta, mikä voi toisaalta luoda vaikutelmaa ristiriidoista ja konfliktista ja toisaalta korostaa näkökulmien suhteellisuutta ja moninaisuutta. Kontrapunktin käsitteen kautta tarkasteluna nämä puolet voidaan nähdä saman kokonaisuuden osina, joilla on itsenäiset linjansa ja jotka johtavat kohti vuoropuhelua ja reflektointia.
Kontrapunkti itsessään on olemukseltaan sekä-että. Vartion novelleissa maailma on usein ensin sekä-että, mutta lopulta se melkein aina ajautuu joka-tai-tilaan. Vartion novelleissa usein käytännössä kontrapunkti osoittautuu pitkän päälle mahdottomaksi: arki, konventiot tai henkilöhahmojen kokemat elämän realiteetit sammuttavat toisen äänen ja jättävät toisen soimaan, ehkä jopa kysymään, oliko toista ääntä lopulta koskaan todella samassa maailmassa olemassakaan.
Tässä tutkimuksessa etsin yhtä tapaa lähestyä moninaisuuden yhtäaikaista olemassaoloa kontrapunktin käsitteen kautta. Kontrapunktiin liittyy ajatus kahden itsenäisen elementin yhtäaikaisesta olemassaolosta ja toisiinsa sitoutumisesta niin, että ne näyttäytyvät saman kokonaisuuden osina mutta elementit kuitenkin säilyttävät itsenäisyytensä. Tutkimuksessani tuon esiin sen, minkälaisen näkökulman ja välineen kontrapunkti tarjoaa välitilaisuuden analysointiin. Tutkimukseni lähtee liikkeelle kysymyksestä, minkälaisia välitilan käsitteeseen kytkeytyviä kontrapunktisia rakenteita, kulkuja ja elementtejä Vartion novelleista on löydettävissä. Tulen myös kysymään, miten kontrapunktin käy Vartion teksteissä: kantaako se loppuun saakka vai pyrkiikö jokin sen jäsenistä toista hallitsevaan tai toisen syrjäyttävään asemaan? Tarkasteluni sijoittuu kielen, havainnon, kerronnan, sisällön ja maailmannäkemysten tasoille.
Tutkimukseni pohjalta olen voinut todeta, että Vartion kokoelman novellit voivat näyttäytyä eräänlaisina vapaudenottoina tai jopa mielenilmauksina suhteessa 1950-luvun modernismin vaatimuksiin ja määrityksiin. Välitiloiksi luokiteltavia elementtejä löytyy novelleista kaikilta tarkastelemiltani tasoilta. Vartion novelleissa usein asioista esiintyy kaksi toisilleen vastakkaisilta vaikuttavaa puolta, mikä voi toisaalta luoda vaikutelmaa ristiriidoista ja konfliktista ja toisaalta korostaa näkökulmien suhteellisuutta ja moninaisuutta. Kontrapunktin käsitteen kautta tarkasteluna nämä puolet voidaan nähdä saman kokonaisuuden osina, joilla on itsenäiset linjansa ja jotka johtavat kohti vuoropuhelua ja reflektointia.
Kontrapunkti itsessään on olemukseltaan sekä-että. Vartion novelleissa maailma on usein ensin sekä-että, mutta lopulta se melkein aina ajautuu joka-tai-tilaan. Vartion novelleissa usein käytännössä kontrapunkti osoittautuu pitkän päälle mahdottomaksi: arki, konventiot tai henkilöhahmojen kokemat elämän realiteetit sammuttavat toisen äänen ja jättävät toisen soimaan, ehkä jopa kysymään, oliko toista ääntä lopulta koskaan todella samassa maailmassa olemassakaan.