Tuoretuotteiden hävikin hallinta osto- ja täydennystoiminnan näkökulmasta
Liimatainen, Joona (2018-12-14)
Tuoretuotteiden hävikin hallinta osto- ja täydennystoiminnan näkökulmasta
Liimatainen, Joona
(14.12.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018121751125
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018121751125
Tiivistelmä
Ruokahävikki on globaalisti merkittävä taloudellinen, ympäristöllinen ja sosiaalinen ongelma. Hävikkiä syntyy monessa eri vaiheessa toimitusketjua tuottajalta aina loppukäyttäjälle asti. Suomessa kaupan keskusliikkeillä ja niiden keskitetyillä osto- ja täydennystoiminnoilla on merkittävä rooli ruuan toimitusketjun tehokkaassa jakelussa tavarantoimittajilta myymälöihin ja sitä kautta kotitalouksille. Erityisesti lyhyen päiväyksen omaavat tuoretuotteet vaativat erityishuomiota ja tehokkaan sekä viiveettömän toimitusketjun.
Tutkielmassa selvitettiin kaupan keskusliikkeen osto- ja täydennystoiminnan hävikkiä tuoretuotteissa sekä etsittiin syitä hävikin syntymiselle. Tämän lisäksi selvitettiin minkälaisia välillisiä kustannuksia hävikki aiheuttaa toimitusketjussa, joita ei yleensä huomioida hävikin määrää laskettaessa.
Tutkimusotteeksi valikoitui konstruktiivinen tapaustutkimus, jossa pyrittiin ratkaisemaan käytännön ongelma ja tuoda jotain uutta teoreettiseen viitekehykseen. Työssä etsittiin ratkaisuja osto- ja täydennystoiminnan hävikin hallintaan kirjallisuuskatsauksen ja empiirisen haastatteluaineiston pohjalta. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Haastateltavina oli kuusi kohdeyrityksen tuoretuotteiden varastotäydennyksen parissa työskentelevää henkilöä.
Erityisesti lyhyet myyntipäiväykset ja liian suuret minimitilausmäärät yhdistettyinä kysynnän vaihteluihin näyttivät vaikeuttavan tuoretuotteiden hävikin hallintaa. Lisäksi ennustejärjestelmän tarkkuus ja reagointinopeus eivät aina olleet tuoretuotteiden toimitusketjun vaatimalla tasolla. Myös toimitusvarmuuden maksimointiin pyrkivä täydennystoiminta ja siinä tilattavat liian suuret tuotemäärät (ns. ylitilaaminen) lisäsivät hävikkiä. Hävikkituotteisiin käytetyt resurssit erityisesti kuljetuksen ja varastoinnin osalta tulisikin huomioida tarkemmin, kun lasketaan hävikin kustannuksia koko toimitusketjun pituudelta.
Lisäämällä avoimuutta ja tiedonjakoa toimitusketjussa sekä tekemällä tarkempia kannattavuusanalyyseja tuotteista, hävikin hallintaa voitaisiin tehostaa vaarantamatta kuitenkaan hyllysaatavuutta.
Tutkielmassa selvitettiin kaupan keskusliikkeen osto- ja täydennystoiminnan hävikkiä tuoretuotteissa sekä etsittiin syitä hävikin syntymiselle. Tämän lisäksi selvitettiin minkälaisia välillisiä kustannuksia hävikki aiheuttaa toimitusketjussa, joita ei yleensä huomioida hävikin määrää laskettaessa.
Tutkimusotteeksi valikoitui konstruktiivinen tapaustutkimus, jossa pyrittiin ratkaisemaan käytännön ongelma ja tuoda jotain uutta teoreettiseen viitekehykseen. Työssä etsittiin ratkaisuja osto- ja täydennystoiminnan hävikin hallintaan kirjallisuuskatsauksen ja empiirisen haastatteluaineiston pohjalta. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Haastateltavina oli kuusi kohdeyrityksen tuoretuotteiden varastotäydennyksen parissa työskentelevää henkilöä.
Erityisesti lyhyet myyntipäiväykset ja liian suuret minimitilausmäärät yhdistettyinä kysynnän vaihteluihin näyttivät vaikeuttavan tuoretuotteiden hävikin hallintaa. Lisäksi ennustejärjestelmän tarkkuus ja reagointinopeus eivät aina olleet tuoretuotteiden toimitusketjun vaatimalla tasolla. Myös toimitusvarmuuden maksimointiin pyrkivä täydennystoiminta ja siinä tilattavat liian suuret tuotemäärät (ns. ylitilaaminen) lisäsivät hävikkiä. Hävikkituotteisiin käytetyt resurssit erityisesti kuljetuksen ja varastoinnin osalta tulisikin huomioida tarkemmin, kun lasketaan hävikin kustannuksia koko toimitusketjun pituudelta.
Lisäämällä avoimuutta ja tiedonjakoa toimitusketjussa sekä tekemällä tarkempia kannattavuusanalyyseja tuotteista, hävikin hallintaa voitaisiin tehostaa vaarantamatta kuitenkaan hyllysaatavuutta.