Köyhyyden periytyminen kokemuksena : Laadullinen tutkimus ylisukupolvisen köyhyyden vaikutuksista ja mekanismeista
Furuholm, Tuuli (2018-11-09)
Köyhyyden periytyminen kokemuksena : Laadullinen tutkimus ylisukupolvisen köyhyyden vaikutuksista ja mekanismeista
Furuholm, Tuuli
(09.11.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018122151584
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018122151584
Tiivistelmä
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että Suomessa köyhyydellä on periytyvä luonne. Toimeentulotukea saaneiden perheiden lapsilla on muiden perheiden lapsia suurempi riski päätyä köyhäksi aikuistuttuaan. Köyhyyden periytyminen ilmenee sosiaalisena liikkumattomuutena ja vähentää mahdollisuuksien tasa-arvoa. Perheen vanhempien tausta, tulo- ja koulutustaso voivat määrittää merkittävästi lapsen lähtökohtia.
Tutkin pro gradussani laadullisin menetelmin ylisukupolvista köyhyyttä, sen kokemista ja sen mekanismeja. Selvitän kokemuksia köyhyydestä ja sen vaikutuksista. Lisäksi tarkastelen köyhyyden periytymistä köyhyyskulttuuri- ja riippuvuushypoteesien näkökulmasta. Köyhyyden periytymistä voidaan selittää yksilöllisin ja rakenteellisin selitysmallein. Tarkastelen, saavatko yksilön ominaisuuksia ja oppimista painottavat hypoteesit köyhyyskulttuurista ja sosiaaliturvariippuvuudesta tukea aineistosta köyhyyden periytymisen selittäjinä.
Tutkielman aineistona on käytetty Tiede, taide ja köyhä kansa ry:n ”Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä”-kirjoituskilpailun tuottamia tekstejä vuodelta 2006. Kirjoituksista olen valinnut ne, joissa kirjoittajat kertovat perineensä köyhyyden vanhemmiltaan. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt sisällönanalyysiä. Aiempi köyhyyden ylisukupolvisuutta tarkasteleva tutkimus on ollut pääsääntöisesti määrällisin menetelmin tehtyä.
Aineiston teksteistä käy ilmi, miten lapsena koettu köyhyys on vaikuttanut myöhemmissä elämän vaiheissa. Köyhyys saa sekä henkilökohtaisia että sosiaalisia merkityksiä. Toisen polven köyhät kokevat häpeää ja ulkopuolisuuden tunteita. Tutkielman aineiston perusteella köyhyyskulttuuri ei ole köyhyyden ylisukupolvisen välittymisen mekanismi. Taloudellinen niukkuus tuottaa elämäntavan yhteneväisyyksiä, mutta yhtenäistä köyhyyttä ylläpitävää köyhyyskulttuuria ei ilmene teksteistä. Tämän aineiston perusteella köyhyyden periytyminen ei johdu ylisukupolvisesta riippuvuudesta sosiaaliturvaan. Teksteistä käy ilmi, että suhde sosiaaliturvaan ja epäviralliseen apuun on muuttunut sukupolvien saatossa. Sosiaaliturvan varassa eläminen on muodostunut pitkäaikaisemmaksi ja vähemmän leimaavaksi kuin aiemmin. Pitkäaikainen sosiaaliturvan varassa eläminen ei yleensä ole järjestelmän väärinkäyttöä. Toimeentulotuesta on tullut näille ihmisille vält-tämättömyys, jolla turvataan edes jonkinlainen toimeentulo. Pitkään jatkuvan asiakkuuden myötä toimeentulotuen köyhyyttä poistava vaikutus on heikentynyt.
Tutkin pro gradussani laadullisin menetelmin ylisukupolvista köyhyyttä, sen kokemista ja sen mekanismeja. Selvitän kokemuksia köyhyydestä ja sen vaikutuksista. Lisäksi tarkastelen köyhyyden periytymistä köyhyyskulttuuri- ja riippuvuushypoteesien näkökulmasta. Köyhyyden periytymistä voidaan selittää yksilöllisin ja rakenteellisin selitysmallein. Tarkastelen, saavatko yksilön ominaisuuksia ja oppimista painottavat hypoteesit köyhyyskulttuurista ja sosiaaliturvariippuvuudesta tukea aineistosta köyhyyden periytymisen selittäjinä.
Tutkielman aineistona on käytetty Tiede, taide ja köyhä kansa ry:n ”Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä”-kirjoituskilpailun tuottamia tekstejä vuodelta 2006. Kirjoituksista olen valinnut ne, joissa kirjoittajat kertovat perineensä köyhyyden vanhemmiltaan. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt sisällönanalyysiä. Aiempi köyhyyden ylisukupolvisuutta tarkasteleva tutkimus on ollut pääsääntöisesti määrällisin menetelmin tehtyä.
Aineiston teksteistä käy ilmi, miten lapsena koettu köyhyys on vaikuttanut myöhemmissä elämän vaiheissa. Köyhyys saa sekä henkilökohtaisia että sosiaalisia merkityksiä. Toisen polven köyhät kokevat häpeää ja ulkopuolisuuden tunteita. Tutkielman aineiston perusteella köyhyyskulttuuri ei ole köyhyyden ylisukupolvisen välittymisen mekanismi. Taloudellinen niukkuus tuottaa elämäntavan yhteneväisyyksiä, mutta yhtenäistä köyhyyttä ylläpitävää köyhyyskulttuuria ei ilmene teksteistä. Tämän aineiston perusteella köyhyyden periytyminen ei johdu ylisukupolvisesta riippuvuudesta sosiaaliturvaan. Teksteistä käy ilmi, että suhde sosiaaliturvaan ja epäviralliseen apuun on muuttunut sukupolvien saatossa. Sosiaaliturvan varassa eläminen on muodostunut pitkäaikaisemmaksi ja vähemmän leimaavaksi kuin aiemmin. Pitkäaikainen sosiaaliturvan varassa eläminen ei yleensä ole järjestelmän väärinkäyttöä. Toimeentulotuesta on tullut näille ihmisille vält-tämättömyys, jolla turvataan edes jonkinlainen toimeentulo. Pitkään jatkuvan asiakkuuden myötä toimeentulotuen köyhyyttä poistava vaikutus on heikentynyt.