Ulkomaalaislasten edun diskurssit KHO:n päätöksissä
Kankare, Maiju (2018-12-07)
Ulkomaalaislasten edun diskurssit KHO:n päätöksissä
(07.12.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018122151581
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018122151581
Tiivistelmä
Kansainvälinen lapsen oikeuksien sopimus on maailmanlaajuisesti ratifioiduin YK:n ihmisoikeussopimus. Lapsen edun periaate on yksi neljästä sopimuksen yleisestä periaatteesta. Sopimuksen ratifioineella valtiolla on velvollisuus toteuttaa ne lapselle kuuluvat ihmisoikeudet, jotka sopimukseen on kirjattu. Suomi on ratifioinut lapsen oikeuksien sopimuksen ja kaikki sen kolme lisäpöytäkirjaa. Sopimus on sopijavaltiossa suoraan sovellettavaa oikeutta ja siihen voidaan vedota tuomioistuimessa. Lapsen edun periaate on sisällytetty Suomessa myös lukuisiin muihin sekä yksityis- että julkisoikeudellisten säädösten säännöksiin.
Ulkomaalaisasiat ovat ajankohtaisia muun muassa lisääntyneiden turvapaikkahakemusten vuoksi ja ulkomaalaislasten voidaan katsoa olevan tuomioistuinkäsittelyissä suomalaislapsia haavoittuvammassa asemassa kulttuuristen ja kielellisten eroavaisuuksien vuoksi. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä lapsen edun diskursseja esiintyy korkeimman hallinto-oikeuden ulkomaalaisasioita koskevissa ratkaisuissa.
Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä ja sen sisällä retoriseen analyysiin perustuvaa lähestymistapaa. Diskurssianalyysin teoreettinen peruslähtökohta on sosiaalisessa konstruktivismissa, joka on kiinnostunut siitä, miten sosiaalinen todellisuus ja merkitykset rakentuvat. Diskurssintutkijalle kielenkäyttö on kielellisen toiminnan lisäksi aina myös sosiaalista toimintaa. Diskurssianalyyttisen tutkimuksen tulos on tutkijan tulkinta tutkimuskohteesta.
Tutkimusaineisto koostui kahdestatoista KHO:n ratkaisusta vuodelta 2017, jotka saatiin haettaessa Finlex-tietokannasta ratkaisuja hakusanoilla lapsen etu ja ulkomaalaisasia. Tutkimuksen tuloksena löytyi kuusi ulkomaalaislapsen etua kuvaavaa diskurssia: asiantuntijuusdiskurssi, inhimillisyysdiskurssi, ohjausdiskurssi, oikeusnormidiskurssi, osallistava diskurssi ja viranomaisdiskurssi. Diskurssit olivat osittain päällekkäisiä ja toisiinsa kietoutuneita. Asiantuntijuusdiskurssia esiintyi paljon tutkimusaineistossa ja sille oli ominaista, että sillä legitimoitiin muita diskursseja. Tutkielman lopussa tarkastellaan aineistossa esiintyvien diskurssien sisäistä ristiriitaisuutta ja keskinäisiä valtasuhteita.
Ulkomaalaisasiat ovat ajankohtaisia muun muassa lisääntyneiden turvapaikkahakemusten vuoksi ja ulkomaalaislasten voidaan katsoa olevan tuomioistuinkäsittelyissä suomalaislapsia haavoittuvammassa asemassa kulttuuristen ja kielellisten eroavaisuuksien vuoksi. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä lapsen edun diskursseja esiintyy korkeimman hallinto-oikeuden ulkomaalaisasioita koskevissa ratkaisuissa.
Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä ja sen sisällä retoriseen analyysiin perustuvaa lähestymistapaa. Diskurssianalyysin teoreettinen peruslähtökohta on sosiaalisessa konstruktivismissa, joka on kiinnostunut siitä, miten sosiaalinen todellisuus ja merkitykset rakentuvat. Diskurssintutkijalle kielenkäyttö on kielellisen toiminnan lisäksi aina myös sosiaalista toimintaa. Diskurssianalyyttisen tutkimuksen tulos on tutkijan tulkinta tutkimuskohteesta.
Tutkimusaineisto koostui kahdestatoista KHO:n ratkaisusta vuodelta 2017, jotka saatiin haettaessa Finlex-tietokannasta ratkaisuja hakusanoilla lapsen etu ja ulkomaalaisasia. Tutkimuksen tuloksena löytyi kuusi ulkomaalaislapsen etua kuvaavaa diskurssia: asiantuntijuusdiskurssi, inhimillisyysdiskurssi, ohjausdiskurssi, oikeusnormidiskurssi, osallistava diskurssi ja viranomaisdiskurssi. Diskurssit olivat osittain päällekkäisiä ja toisiinsa kietoutuneita. Asiantuntijuusdiskurssia esiintyi paljon tutkimusaineistossa ja sille oli ominaista, että sillä legitimoitiin muita diskursseja. Tutkielman lopussa tarkastellaan aineistossa esiintyvien diskurssien sisäistä ristiriitaisuutta ja keskinäisiä valtasuhteita.