Yksinäisyyden, kiusatuksi tulemisen ja koulu-uupumuksen yhteys yläkouluikäisten nuorten pätevyyden tunteeseen
Heino, Reeta (2018-11-16)
Yksinäisyyden, kiusatuksi tulemisen ja koulu-uupumuksen yhteys yläkouluikäisten nuorten pätevyyden tunteeseen
(16.11.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018122151506
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018122151506
Tiivistelmä
Tutkin yksinäisyyden, kiusatuksi tulemisen ja koulu-uupumuksen yhteyttä ylä-kouluikäisten nuorten kokemaan pätevyyden tunteeseen koulutyössä. Muina muuttujina minulla on tutkielmassani sukupuoli, yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunne sekä ystävyyssuhteet koulussa. Teoreettisena taustana työssäni on Albert Banduran self-efficacy–teoria. Teorian mukaan pätevyyden tunne (self-efficacy) viittaa uskomuksiin, joita ihmisellä on omista kyvyistään vaikuttaa suorituksensa onnistumiseen ja säädellä suoriutumistaan erilaisissa tehtävissä. Hypoteesini on, että yksinäisyys, kiusatuksi tuleminen ja koulu-uupumus ovat yhteydessä heikompaan pätevyyden tunteeseen. Positiiviset suhteet koulussa tukevat pätevyyden tunnetta.
Aineistona minulla on Sosioemotionaalinen oppiminen ja hyvinvointi yläkouluyhteisössä –hankkeessa kahdesta varsinaissuomalaisesta yläkoulusta vuosina 2006–2010 kerätty aineisto. Kyseessä on pitkittäistutkimus, jossa on selvitetty oppilaiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Oppilaita aineistossani on 393, joista poikia on 199 ja tyttöjä 191. Samoja oppilaita on seurattu 7. luokalta 9. luokalle.
Olen analysoinut aineiston SPSS-ohjelmalla ja menetelminä olen käyttänyt korrelaatiotestejä, keskiarvotestejä sekä varianssi- ja regressioanalyysia. Olen muodostanut väittämistä summamuuttujia, joita olen käyttänyt analyyseissa.
Tulokseni on, että sosiaalisella ja emotionaalisella yksinäisyydellä on aineistossani yhteys heikompaan pätevyyden tunteeseen. Tämä yhteys säilyy koko yläkoulun ajan, lukuun ottamatta 8. luokan emotionaalista yksinäisyyttä. Emotionaalisesti yksinäisillä pojilla on 9. luokalla tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,05) heikompi pätevyyden tunne kuin yksinäisillä tytöillä. Regressioanalyysissa sosiaalinen yksinäisyys 7. luokalla ennusti heikompaa pätevyyden tunnetta 9. luokalla. Pätevyyden tunteella ja kiusatuksi tulemisella on yhteys 7. ja 8. luokalla. Oppilaan pätevyyden tunne on heikompi, jos häntä on kiusattu.
Koulu-uupumuksella on vahva ja tilastollisesti merkitsevä (p < 0,01) yhteys heikompaan pätevyyden tunteeseen. Regressioanalyysi osoittaa, että 7. luokan koulu-uupumus ennusti tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,01) heikompaa päte-vyyden tunnetta 9. luokalla. Koulu-uupumus selitti 19 % pätevyyden tunteen vaihtelusta. Yhteenkuuluvuus, turvallisuuden tunne ja ystävät koulussa korreloivat kaikilla luokka-asteilla positiivisesti pätevyyden tunteen kanssa (p < 0,01). Nuorten pätevyyden tunne on parempi, jos koulun sosiaaliset suhteet ovat toimivia. Lasten ja nuorten pätevyyden tunteen kehitystä pitää tukea systemaattisesti mm. kannustavalla palautteella. Oppilaiden itsesäätely- ja tunnetaitoja pitää tietoisesti vahvistaa ja ehkäistä kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä.
Aineistona minulla on Sosioemotionaalinen oppiminen ja hyvinvointi yläkouluyhteisössä –hankkeessa kahdesta varsinaissuomalaisesta yläkoulusta vuosina 2006–2010 kerätty aineisto. Kyseessä on pitkittäistutkimus, jossa on selvitetty oppilaiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Oppilaita aineistossani on 393, joista poikia on 199 ja tyttöjä 191. Samoja oppilaita on seurattu 7. luokalta 9. luokalle.
Olen analysoinut aineiston SPSS-ohjelmalla ja menetelminä olen käyttänyt korrelaatiotestejä, keskiarvotestejä sekä varianssi- ja regressioanalyysia. Olen muodostanut väittämistä summamuuttujia, joita olen käyttänyt analyyseissa.
Tulokseni on, että sosiaalisella ja emotionaalisella yksinäisyydellä on aineistossani yhteys heikompaan pätevyyden tunteeseen. Tämä yhteys säilyy koko yläkoulun ajan, lukuun ottamatta 8. luokan emotionaalista yksinäisyyttä. Emotionaalisesti yksinäisillä pojilla on 9. luokalla tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,05) heikompi pätevyyden tunne kuin yksinäisillä tytöillä. Regressioanalyysissa sosiaalinen yksinäisyys 7. luokalla ennusti heikompaa pätevyyden tunnetta 9. luokalla. Pätevyyden tunteella ja kiusatuksi tulemisella on yhteys 7. ja 8. luokalla. Oppilaan pätevyyden tunne on heikompi, jos häntä on kiusattu.
Koulu-uupumuksella on vahva ja tilastollisesti merkitsevä (p < 0,01) yhteys heikompaan pätevyyden tunteeseen. Regressioanalyysi osoittaa, että 7. luokan koulu-uupumus ennusti tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,01) heikompaa päte-vyyden tunnetta 9. luokalla. Koulu-uupumus selitti 19 % pätevyyden tunteen vaihtelusta. Yhteenkuuluvuus, turvallisuuden tunne ja ystävät koulussa korreloivat kaikilla luokka-asteilla positiivisesti pätevyyden tunteen kanssa (p < 0,01). Nuorten pätevyyden tunne on parempi, jos koulun sosiaaliset suhteet ovat toimivia. Lasten ja nuorten pätevyyden tunteen kehitystä pitää tukea systemaattisesti mm. kannustavalla palautteella. Oppilaiden itsesäätely- ja tunnetaitoja pitää tietoisesti vahvistaa ja ehkäistä kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä.