Integraation vaikutus tulotasokonvergenssiin Euroopassa

Abstract

Tutkielman tavoitteena on pohtia, miten alueellinen integraatio vaikuttaa tuotannon sijaintiin sekä maiden ja alueiden tulotasokonvergenssiin Euroopassa. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat 2000-luvulla EU:hun liittyneet Keski- ja Itä-Euroopan maat (KIE-maat) ja se, millaiset mahdollisuudet niillä on saada vanhat jäsenmaat tulokehityksessä kiinni. Aihetta lähestytään sekä teorian että aiheesta tehtyjen empiiristen tutkimusten avulla. Pääpaino teoriaosuudessa on uudessa talousmaantieteessä (NEG:ssä), koska sen avulla voidaan selittää, miksi tuotanto voi ajautua itseään ruokkivan kasautumisen polulle, mikä puolestaan muodostaa potentiaalin uhan konvergenssikehitykselle. Integraatio madaltaa sekä kaupankäynnin että tuotannontekijäliikkeiden kustannuksia, mikä saattaa käynnistää edellä mainitun kasautumiskehityksen.

Konvergenssista tehtyjen tutkimusten valossa voidaan sanoa, että KIE-maiden BKT:t ovat suhteellisesti ottaen lähentyneet rikkaampien tulotasoa, ja yleisemminkin Euroopan integraation aikana maiden ja alueiden välillä on tapahtunut sekä β- että σ-konvergenssia. Kaupan vapautumisen edesauttama erikoistuminen suhteellisen edun mukaisesti lienee osasyy tulotasojen lähentymiseen. KIE-maiden keskimääräistä nopeamman talouskasvun ovat mahdollistaneet myös tuotantorakenteiden ja instituutioiden uudistuminen sekä kaupankäynnin ja suorien sijoitusten lisääntyminen. Suorat sijoitukset ovat helpottaneet teknologian diffuusiota ja tuottavuuden kehitystä. EU:n aktiivinen aluepolitiikka näyttäisi myös edesauttaneen koheesiotavoitteiden saavuttamista. Maiden sisäisten tuloerojen kehitys näyttäisi kuitenkin useimpien KIE-maiden osalta johtavan alueiden eriarvoistumisen lisääntymiseen. EU:n alueelta tehdyt tutkimukset tukevatkin käsitystä, että kasautumisvoimat ovat mahdollinen uhka jäsenmaiden sisäiselle konvergenssikehitykselle. Taloudellisen integraation osuudesta maiden sisäiseen divergenssiin ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä.