Käsityön aineenopettajien kokemuksia yhteistoiminnallisesta oppimisesta käsityön opetuksessa

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitettiin käsityön aineenopettajien kokemuksia yhteistoiminnallisesta oppimisesta perusopetuksen käsityön opetuksessa opettajan toiminnan sekä oppilaan oppimisen näkökulmista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista opettajan toiminta on yhteistoiminnallisen käsityöprosessin toteutuksessa ja mitä on huomioitava, jotta se onnistuu. Lisäksi tavoitteena oli selvittää yhteistoiminnallisen oppimisen etuja ja haittoja oppilaan oppimisen näkökulmasta. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 edellytetään yhdessä tekemistä ja -oppimista käsityön opetuksessa. Yhteistoiminnallista oppimista on tutkittu laajasti kansainvälisesti eri oppiaineissa, mutta käsityön opetuksen yhteydessä tutkimustietoa on saatavilla niukasti, joten tutkimusaihe koettiin merkitykselliseksi.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostui kolmesta pääluvusta. Luvussa kaksi tarkasteltiin oppimiskäsitystä käsityön opetuksen ja yhteistoiminnallisen oppimisen taustalla vaikuttavana ja niitä yhdistävänä tekijänä. Luvussa kolme tarkasteltiin käsityön opetusta perusopetuksessa ja luvussa neljä yhteistoiminnallista oppimista opetusmenetelmänä. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen fenomenologinen tapaustutkimus. Kohdejoukkona oli kuusi (N=6) käsityön aineenopettajaa ja aineisto kerättiin teemahaastattelulla syys–lokakuussa 2018. Teemahaastattelu perustui ennalta määriteltyyn haastattelurunkoon, joka johdettiin tutkimuksen teoreettisesta viitekehyksestä. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tutkimustulosten mukaan opettajan oppilaantuntemus on tärkeää toimivan pienryhmän muodostamisessa ja oppimistehtävän oikean haastavuustason löytämisessä. Ryhmien muodostamisen suunnittelu on tärkeää ryhmien heterogeenisyyden ja hyvän ryhmädynamiikan saavuttamiseksi. Opettajan on kontrolloitava työtehtävien jakautumista pienryhmien sisällä työskentelyn aikana. Yhteistoiminnallisen oppimisen koetaan vahvistavan tietojen ja taitojen jakamista pienryhmissä. Puolestaan pienryhmän passiivisten jäsenten ei koeta oppivan asioita yhtä perusteellisesti kuin aktiivisten jäsenten. Kasvamisen taitojen osa-alueella yhteistoiminnallisen oppimisen koetaan kehittävän erityisesti yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Johtopäätöksenä on, että yhteistoiminnallisen käsityöprosessin onnistumiseksi opettajan on tunnettava oppilasaines, panostettava pienryhmien muodostamiseen ja kontrolloitava tehtävien tasapuolista jakautumista ryhmän jäsenten välillä. Toisena johtopäätöksenä on, että yhteistoiminnallisessa käsityöprosessissa painottuu enemmän kasvamisen taitojen oppiminen, kuin tietojen ja taitojen oppiminen.