Yksinäisyys opettajan työssä : Kyselytutkimus peruskoulun opettajien työssään kokemasta yksinäisyydestä
Koivisto, Heidi (2018-12-12)
Yksinäisyys opettajan työssä : Kyselytutkimus peruskoulun opettajien työssään kokemasta yksinäisyydestä
Koivisto, Heidi
(12.12.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201901101901
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201901101901
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa opettajien työpaikallaan kokemaa yksinäisyyttä. Tutkin, miten yleistä yksinäisyys työpaikoilla on ja miten opettajan ikä, sukupuoli, ammattikuva, työkokemus, työpaikkakunnan sijainti ja koulun koko ovat yhteydessä koettuun yksinäisyyteen. Kartoittavan osuuden jälkeen tutkimus keskittyy selvittämään, millainen yhteys työyhteisön ilmapiirin ja yksinäisyyden välillä on ja miten yksinäisten ja ei-yksinäisten opettajien yksinäisyyskokemukset eroavat toisistaan.
Tutkimuksen kohdejoukkoon kuuluivat peruskoulun luokanopettajat, aineenopettajat, erityisopettajat ja erityisluokanopettajat. Opettajia lähestyttiin sosiaalisen median ja Opettaja-lehden kautta internetissä täytettävällä kyselylomakkeella, jossa sovellettiin Yhdysvalloissa kehitettyä ja suomen kielelle validoitua UCLA-yksinäisyysmittaria, kahta työyhteisön ilmapiirin mittaria, joiden laatimiseen käytettiin Opetushallituksen työhyvinvointijulkaisua (2009), sekä avoimia kysymyksiä. Määrällinen aineisto analysoitiin käyttäen yksisuuntaista varianssianalyysia, Kruskall-Wallisin testiä, ristiintaulukointia ja Pearsonin korrelaatiokerrointa ja avoimet vastaukset fenomenografisella tutkimusotteella. Tutkimukseen osallistui 165 vastaajaa ympäri Suomen.
Tutkimukseen osallistuneista opettajista 20 % koki jatkuvaa yksinäisyyttä työpaikallaan. Opettajan iällä, työkokemuksella, työpaikkakunnan sijainnilla tai koulun koolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä yksinäisyyden kokemiseen. Sukupuolen ja yksinäisyyden välistä yhteyttä ei kyetty tutkimaan miesten vähäisen lukumäärän vuoksi. Ammatinkuvalla ja yksinäisyydellä havaittiin olevan yhteys yksinäisyyden kokemiseen niin, että erityisopettajat kokivat enemmän yksinäisyyttä kuin luokanopettajat. Yksinäisistä opettajista 80 % ja ei-yksinäisistä neljännes arvioivat työpaikkansa vuorovaikutusilmapiirin enemmän kyyniseksi kuin optimistiseksi. Lähes puolet yksinäisistä ja yksi kymmenesosa ei-yksinäistä opettajista arvioivat työyhteisönsä enemmän kiusaavaksi kuin ystävälliseksi.
Suurin yksinäisyyden aiheuttaja työpaikoilla oli sekä yksinäisten että ei-yksinäisten opettajien ryhmissä ammatillisen tuen puute, jossa opettajat kokivat jäävänsä ammatillisesti yksin työn suunnittelun ja hankalien oppilastilanteiden kanssa. Yksinäisistä opettajista suurin osa ja ei-yksinäisistä opettajista viidennes kokivat yksinäisyytensä kasvaneen työvuosien edetessä. Loput vastaajista kummassakin ryhmässä arvioivat yksinäisyytensä pysyneen joko samankaltaisena tai vähentyneen. Suurin yksinäisyyden kasvun syy yksinäisten ryhmässä oli ilmapiiri- ja kiusaamisongelmat, kun taas ei-yksinäisten ryhmässä suurin syy oli opettajakunnan muuttuminen. Yksinäisistä opettajista suurin osa kuvasi olevansa yksin vain työpaikallaan, mikä kertoo myös yksinäisyyden kontekstisidonnaisuudessa. Sosiaalinen vertailu ja palaute vaikuttavat yksinäisyyskokemusten syntyyn.
Tutkimustulokset auttoivat hahmottamaan yksinäisyyden esiintyvyyttä opettajan työssä ja yhteyttä ammatillisen tuen puutteeseen ja ilmapiiri- ja kiusaamisongelmiin työpaikoilla. Työn perusteella voi esittää kehitysehdotuksia työn organisoitiin ja opettajien työhyvinvoinnin edistämiseen.
Tutkimuksen kohdejoukkoon kuuluivat peruskoulun luokanopettajat, aineenopettajat, erityisopettajat ja erityisluokanopettajat. Opettajia lähestyttiin sosiaalisen median ja Opettaja-lehden kautta internetissä täytettävällä kyselylomakkeella, jossa sovellettiin Yhdysvalloissa kehitettyä ja suomen kielelle validoitua UCLA-yksinäisyysmittaria, kahta työyhteisön ilmapiirin mittaria, joiden laatimiseen käytettiin Opetushallituksen työhyvinvointijulkaisua (2009), sekä avoimia kysymyksiä. Määrällinen aineisto analysoitiin käyttäen yksisuuntaista varianssianalyysia, Kruskall-Wallisin testiä, ristiintaulukointia ja Pearsonin korrelaatiokerrointa ja avoimet vastaukset fenomenografisella tutkimusotteella. Tutkimukseen osallistui 165 vastaajaa ympäri Suomen.
Tutkimukseen osallistuneista opettajista 20 % koki jatkuvaa yksinäisyyttä työpaikallaan. Opettajan iällä, työkokemuksella, työpaikkakunnan sijainnilla tai koulun koolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä yksinäisyyden kokemiseen. Sukupuolen ja yksinäisyyden välistä yhteyttä ei kyetty tutkimaan miesten vähäisen lukumäärän vuoksi. Ammatinkuvalla ja yksinäisyydellä havaittiin olevan yhteys yksinäisyyden kokemiseen niin, että erityisopettajat kokivat enemmän yksinäisyyttä kuin luokanopettajat. Yksinäisistä opettajista 80 % ja ei-yksinäisistä neljännes arvioivat työpaikkansa vuorovaikutusilmapiirin enemmän kyyniseksi kuin optimistiseksi. Lähes puolet yksinäisistä ja yksi kymmenesosa ei-yksinäistä opettajista arvioivat työyhteisönsä enemmän kiusaavaksi kuin ystävälliseksi.
Suurin yksinäisyyden aiheuttaja työpaikoilla oli sekä yksinäisten että ei-yksinäisten opettajien ryhmissä ammatillisen tuen puute, jossa opettajat kokivat jäävänsä ammatillisesti yksin työn suunnittelun ja hankalien oppilastilanteiden kanssa. Yksinäisistä opettajista suurin osa ja ei-yksinäisistä opettajista viidennes kokivat yksinäisyytensä kasvaneen työvuosien edetessä. Loput vastaajista kummassakin ryhmässä arvioivat yksinäisyytensä pysyneen joko samankaltaisena tai vähentyneen. Suurin yksinäisyyden kasvun syy yksinäisten ryhmässä oli ilmapiiri- ja kiusaamisongelmat, kun taas ei-yksinäisten ryhmässä suurin syy oli opettajakunnan muuttuminen. Yksinäisistä opettajista suurin osa kuvasi olevansa yksin vain työpaikallaan, mikä kertoo myös yksinäisyyden kontekstisidonnaisuudessa. Sosiaalinen vertailu ja palaute vaikuttavat yksinäisyyskokemusten syntyyn.
Tutkimustulokset auttoivat hahmottamaan yksinäisyyden esiintyvyyttä opettajan työssä ja yhteyttä ammatillisen tuen puutteeseen ja ilmapiiri- ja kiusaamisongelmiin työpaikoilla. Työn perusteella voi esittää kehitysehdotuksia työn organisoitiin ja opettajien työhyvinvoinnin edistämiseen.