Kuka valvoo poliisia? : Poliisin salaisen tiedonhankinnan laillisuusvalvonta Poliisihallituksen kertomusten valossa vuosina 2014-2016
Ikkala, Juho (2018-12-10)
Kuka valvoo poliisia? : Poliisin salaisen tiedonhankinnan laillisuusvalvonta Poliisihallituksen kertomusten valossa vuosina 2014-2016
Ikkala, Juho
(10.12.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201901112008
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201901112008
Tiivistelmä
Salaiseen tiedonhankintaan luetaan pakkokeinolain (806/2011) 10 luvun mukaiset salaiset pakkokeinot sekä poliisilain (872/2011) 5 luvun mukaiset salaiset tiedonhankintakeinot. Laillisuusvalvonnalla tarkoitetaan laajasti ymmärrettynä oikeusjärjestyksen mukaisten normien noudattamisen valvontaa. Tutkielmassa selvitetään ensinnäkin, kuinka poliisin salaiset tiedonhankintavaltuudet ovat lisääntyneet lainsäädännössä ja kuinka salaisen tiedonhankinnan laillisuusvalvonta on kehittynyt. Toiseksi selvitetään, kuinka poliisin salaisen tiedonhankinnan laillisuusvalvonta on järjestetty lainsäädännössä ja käytännössä. Empiirisessä osassa selvitetään, minkälaisia valvontahavaintoja poliisin sisäisessä valvonnassa on tehty ja missä sijaitsevat merkittävimmät ongelmat poliisin sisäisessä valvonnassa tarkastelujaksolla.
Yleisessä osassa menetelmä on lainopillinen ja lähteinä käytetään oikeuskirjallisuutta ja oikeuslähteitä. Empiirisessä osassa aineistona käytetään Poliisihallituksen kertomuksia sisäministeriölle salaisen tiedonhankinnan käytöstä ja valvonnasta vuosilta 2014-2016. Menetelmänä käytetään sisällönanalyysia ja tarkoituksena on kuvata, missä sijaitsevat suurimmat ongelmakohdat poliisin salaisen tiedonhankinnan sisäisen valvonnan toteutumisessa tarkastelujaksolla.
Poliisin salaiset tiedonhankintavaltuudet ovat 1990-luvulta alkaen tasaisesti lisääntyneet lainsäädännössä. Laillisuusvalvontaa koskevan sääntely on kuitenkin perinteisesti laahannut jälkijunassa. Laillisuusvalvonnan ytimessä on päätöksentekojärjestelmä, jolla tarkoitetaan kaikkia niitä muodollisia ja aineellisia edellytyksiä, joita yksittäisessä salaista tiedonhankintaa koskevassa päätöksessä on lain mukaan noudatettava. Salaisen tiedonhankinnan laillisuuden varmistamiseen on luotu myös erityisiä valvontajärjestyjä, jotka voidaan karkeasti jakaa ulkoiseen valvontaan ja sisäiseen valvontaan sekä ennakolliseen valvontaan ja jälkikäteiseen valvontaan. Aineiston perusteella suurimmat ongelmat sisäisessä valvonnassa liittyivät päätöksentekojärjestelmän puutteelliseen noudattamiseen ja normien mukaisen valvontamenettelyn puutteelliseen järjestämiseen. Ongelmat poliisin sisäisessä valvonnassa eivät ole välttämättä lainsäädännöllisiä, vaan normien käytännön noudattaminen jättää toivomisen varaa. Tutkielman perusteella poliisin salaisen tiedonhankinnan laillisuusvalvontaan ja koulutukseen tulisi kohdentaa riittävästi resursseja, jotta valvonta ja valvottava toiminta yltäisi tosiasiallisesti normien määrittämälle tasolle.
Yleisessä osassa menetelmä on lainopillinen ja lähteinä käytetään oikeuskirjallisuutta ja oikeuslähteitä. Empiirisessä osassa aineistona käytetään Poliisihallituksen kertomuksia sisäministeriölle salaisen tiedonhankinnan käytöstä ja valvonnasta vuosilta 2014-2016. Menetelmänä käytetään sisällönanalyysia ja tarkoituksena on kuvata, missä sijaitsevat suurimmat ongelmakohdat poliisin salaisen tiedonhankinnan sisäisen valvonnan toteutumisessa tarkastelujaksolla.
Poliisin salaiset tiedonhankintavaltuudet ovat 1990-luvulta alkaen tasaisesti lisääntyneet lainsäädännössä. Laillisuusvalvontaa koskevan sääntely on kuitenkin perinteisesti laahannut jälkijunassa. Laillisuusvalvonnan ytimessä on päätöksentekojärjestelmä, jolla tarkoitetaan kaikkia niitä muodollisia ja aineellisia edellytyksiä, joita yksittäisessä salaista tiedonhankintaa koskevassa päätöksessä on lain mukaan noudatettava. Salaisen tiedonhankinnan laillisuuden varmistamiseen on luotu myös erityisiä valvontajärjestyjä, jotka voidaan karkeasti jakaa ulkoiseen valvontaan ja sisäiseen valvontaan sekä ennakolliseen valvontaan ja jälkikäteiseen valvontaan. Aineiston perusteella suurimmat ongelmat sisäisessä valvonnassa liittyivät päätöksentekojärjestelmän puutteelliseen noudattamiseen ja normien mukaisen valvontamenettelyn puutteelliseen järjestämiseen. Ongelmat poliisin sisäisessä valvonnassa eivät ole välttämättä lainsäädännöllisiä, vaan normien käytännön noudattaminen jättää toivomisen varaa. Tutkielman perusteella poliisin salaisen tiedonhankinnan laillisuusvalvontaan ja koulutukseen tulisi kohdentaa riittävästi resursseja, jotta valvonta ja valvottava toiminta yltäisi tosiasiallisesti normien määrittämälle tasolle.